Viime päivät on siirretty pelaamisen taitoja jälkikasvulle.
Uno sujuu jo jopa 3-vuotiaaltakin. Vähän jelppien.
Skip-Bo on vähän haastavampi, mutta hyvin onnistui isommilta. Tuleepa siinä samalla numeroharkkaakin.
Korttipelit, ja pelit yleensäkin, vaativat tietynlaista keskittymistä. 5- ja 4-vuotiaat jaksavat pelata jo monta peliä peräkkäin. Neiti sen sijaan pelaa ensimmäisen ja toisen kierroksen kohtuu rauhassa, kolmannella kiekalla kamarista haetaan nukke ja pöydän alta yks pikkulego. Neljännellä kierroksella juostaan vessaan ja äiti saa pelata kahta korttisarjaa ja kun neidin kortit on lopussa, tämä tuulettaa voittoaan huutamalla huoneestaan, jee mä voitin!
Pelit on muuten hyviä keinoja harjoitella häviämistä.
Kun kolmas pelikin päätty taas isoveljen häviöön, kuuluu pöydän alta, ihan urpo peli!
Syöhän se häviö miestä, kukapa sitä ei myöntäis.
Tuntuu, että tämän NintendoWiiXboxPleikkari-ajan lapsille on ihan hyvää vaihtelua perinteiset Urpot pelit. Tuleepahan siinä samalla opeteltua myös sosiaalisia taitojakin.
Pelataanko teillä kortti- tai lautapelejä?
meillä pelataan sekä että,molempia pelejä.6v taitaa jopa lauta-pelien yksin-pelaamisen!
VastaaPoista