Hevoshommia

 

 

Sain tässä muutama viikko sitten elämäni siisteimmän työtarjouksen.
Hoidin tuttavani kolmea hevosta heidän reissunsa ajan.
Niin siistiä!

Ja kuten arvata saattaa (ja kuvatkin kertovat), ei mun tarvinut yksin niitä hoidella. Sain aina neljä innokasta, yhden yli-innokkaan ja yhden mistään tajuamattoman kaverin mukaan (ts.isommat lapset,mies ja vauva).
Paitsi aamutallit tein yksin. Viiden jälkeen aamulla ei ollut mukaanlähtijöitä!
En tiedä ehkä mitään niin hienoa kun kärrätä paskaa tunkiolle aamuauringon paisteessa. (Joku voisi ajatella, että liekö joku niistä kopukoista tärskäyttänyt tuota kaviolla päähän, mutta ihan tosissani kirjoitin tuon edellisen lauseen. No ei ehkä kaikkein siisteintä ikinä, mutta..tiedättehän?)

Nämä hepat eivät ole juurikaan tottuneet lapsiin, joten marssitin pikkuväen talon portaille istumaan (ja määräsin puhe- ja liikkumiskiellon) siksi aikaa kun vietiin hevoset sisälle. Hienosti meni kerrankin puhe perille ja tärkeänä mukelot nakottivat ihan hipihiljaa paikoillaan. (Yhdellä havaittavissa pientä kyllästymistä tai sitten kello nakuttaa jo nukkumaanmeno aikaa.)

En kestä kuin kova hevoskuume täällä talossa vallitsee. Joka päivä se asia on puheissa ja tuumitaan ja mietitään ja suunnitellaan että miten tämä kuume saadaan laskemaan.
Siihenhän on ihan tasan yksi lääke.
Hevonen. Tai kaksi.

Ps. En yleensä hevostele lenkkivaatteet päällä (ei siinä ruokkimisessa niin hiki tuu) mutta toiset lähtivät edeltä kotiin autolla ja mamma juoksi perässä! Kätevästi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En tiedä ehkä mitään niin hienoa kuin juoksulenkki yksin illalla myöhään. Hehee, näitähän riittää.