Yhteistä aikaa

Täten on koittanut aika viedä isot pojat Harry Potterin ihmeelliseen maailmaan.
Mikäs sen mukavampaa kuin nostaa jalat seinälle ja lähteä mahtavaan seikkailuun?

Olen ollut, ja olen edelleenkin, kova lukemaan.
Ja haluaisin siirtää lukuinnostuksen myös lapsilleni.
Olen vähän huono leikkimään lasten kanssa, mutta ääneen lukeminen on ihan mun bravuuri-juttu. Ja meillä kyllä kaikki jaksavat kuunnella, ihan niin kauan kuin vain jaksaa lukea.
Ja mikä parasta, on helppo ja halpa tapa viettää laatuaikaa!

Velhomaailmaan perehdyttäminen on sujunut oikein hyvin. Voitte kuvitella, ettei tuon ikäisten kavereiden mielestä mikään ole niin siistiä kuin peikot ja ihmissudet. Yksisarvisista ja kentaureista puhumattakaan.
Toki varmasti on paljon sellaisia kohtia mistä tuskin ymmärtävät vielä kauheasti, mutta hyvin jää mieleen ne jännimmät kohdat ja juonen käänteet.
Heistä oikein näkee miten tärkeä juttu tämä heille on! Vain äidin ja isojen poikien yhteinen hetki, joten huoneen ovi suljetaan tiukasti pikkuväen nenän edestä. Ja on äidistäkin kiva lukea kun saa rauhassa keskittyä ja nähdä kuinka lapset eläytyvät mukaan tarinaan.
Ehkä voi osittain olla vähän hurjiakin juttuja, mutta uskon että äidin kainaloon käpertyen niitä on turvallinen kuunnella.
Toistaiseksi ei ole uniin vielä hiipinyt tiedät-kai-kuka.

Seuraavaksi mennäänkin Lattialuukun läpi ja jännitys tiivistyy entisestään.
Tunnustautuuko ketään toista Potter-fania?
Itse olen ihan koukussa.

(Jos todellisuuteen palataan niin täällä on juhlittu oivien naapureiden kera veden, tulen ja valon juhlaa. Olo on kuin omenalla viikonlopun herkkujen jäljiltä, pyöreä ja punainen.
Syyskuun kohdalle kalenteriin on tullut myös monia merkintöjä ja menoja, kaikkea kivaa on siis tiedossa!)