Ärsytyskukkia

Tunnesyömisen ohella harrastan myös tunneostoksia.

Siis kun on päiviä jolloin tatti kasvaa otsaan heti kun saa silmät auki tai jos muuten vain kiukuttaa tai saatikka jos on hyvä fiilis, niin syödä pitää. Mielellään herkkuja tottakai.
Tai jos tylsistyttää tai ärsyttää tai on muuten vain masis tai se huippu fiilis, niin jotain pitää ostaa.
Tiedättehän?

Yhtenä sunnuntaina mieheni sisko perheensä kanssa tulivat vierailulle.
Leipomis-into on ollut kadoksissa jo jonkin aikaa joten voitte arvata että pakastimessa olisi tilaa vaikka puolikkaalle lehmälle.
Lähdinpä siis kylille huristelemaan ja ajelin kauppaan ja ajattelin tarjota ihan kaupan tädin tekemää. Sen varsinkin, hih. Juu ja sitten körryytin takaisin kotiin ja metri ennen kotipihaa muistin että just, pasteijat jäi.

Onneksi meiltä on kauppaan osapuilleen kaksi kilometriä joten sinänsä pikkujuttu palata takaisin, mutta se kuuluisa tatteroinen plopsahti kyllä välittömästi otsalohkoon ja kaasu pohjassa hyvinkin ärsyyntyneenä ajelin takaisin kauppaan.
No ärsyyntyminen oli sitä luokkaa että oikein uhalla piti jotakin muutakin kuin pasteijoita (joita ei edes ollut vaan jouduin tyytymään piirakoihin) sitten ostaa.
Herkkulakko kun mokoma sattui päällä olemaan, tempaisin kukkaämpäristä nipun neilikoita.
Ja kappas, kotiin kun pääsin ja kukat maljakkoon asettelin, ärsytys oli tiessään.

Ärsytys-ostoksilla on ihmeellinen voima.
Jos tilalle ei ujuttaudu morkkis.
Morkkis on kyllä meikäläisen kaveri aina karkkiostosten jälkeen. Varsinkin sen viikon neljännen tai viidennen karkkipussin kohdalla se suorastaan vaanii siellä hyllyn takana.

Taidan jatkossakin vai ostella kukkasia.