Kepparit

Melkein kaikkea krääsää meidän torpasta jo löytyykin, paitsi keppareita.
Tai siis nythän löytyy siis niitäkin, neljä kappaletta. Tai kolme ja puoli. Yksi koki varren menetyksen ja on siis pelkkänä suuna-päänä kopistellut menossa mukana. Meidän esikoinen on kyllä varsinainen Pelle Peloton, kaikki kama pitää purkaa osiin ja koota uudelleen jossain muussa muodossa. Kyse on siis yksin omaan mielenkiinnosta olemassa olevia esineitä kohtaan, eikä niinkään mieltymyksestä tavaroiden tuhoamiseen. (Toivon ainakin niin, toki voihan olla molempia.)

Keppareita ei siis täällä talossa ole aikaisemmin ollut, vaikka välillä joku on sellaisesta saattanut mainitakin. Joskus jossain kaupan ale-laarissa kaakinpäitä valkkasin, mutta mikä lie sitten joskus tulee se hetki että laskee tavaran käsistään eikä ostakaan vaikka ensin olisi aikonut. Joskus ennen näitä hetkiä oli hyvinkin vähän, mutta nykyään hyvinkin paljon! Ei sillä että lompakko toisin vaatisi, kai se vain iän myötä tuo piheys lisääntyy?

Ostoisen sijaan toki omatekoinenkin olisi vaihtoehto.
Mutta kuten me kaikki niin hyvin tiedämme niin omatekoinen sana ei kuvasta tämän talon rouvaa ei sitten niin yhtään. Minun suussa omatekoinen on periaatteessa kirosana.
Mutta kun ei vain nämä ompelukäsityöjutut innosta ei sitten yhtään.

Avasinpa suuni (kerrankin) oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja anoppini tiesi heti mistä näitä keppikopukoita saattaisi saada (kierrätys kunniaan tässäkin kohtaa). Ei mennyt kuin hetki ja meillä oli neljä onnellista kepparin omistajaa.
No siitä viikon takaisesta päivästä asti täällä on jytistelty pitkin taloa, tehty esteitä, ruokittu ja hoidettu, ai niin ja tarpeen vaatiessa miekkailtu jos on oikein tiukka tilanne iskenyt päälle. (JOS).

Toistaiseksi Peppi, Ruuna, Kinuski ja Musti ovat majailleet sisätiloissa, mutta jahka kelit kuivuu ja ilmat lämpenevät niin saavat siirtyä ulkoruokintaan.
Nyt kyllä täytyy sanoa että vaikka ikäni olen heppatyttö ollut en ole koskaan kepparia omistanut. Enkä kyllä muista olikokaan niitä mun lapsuudessa. Hämärää aikaa osittain kaikki viime viikkoa kauemmat tapahtumat meikäläisellä. (Kauhulla odotan mummopäiviä kun nyt jo pätkii.)
No traumoja en tästä toki ole saanut, kunhan tässä elän kepparitonta lapsuuttani lasteni kautta, vai mites se oli..

Hyvää viikonloppua!