Kiintynyt

Tämä typy on ihan uskomaton.
Hän on tätä nykyä niin iskän tyttö, että periaatteessa äiti käy vain siinä tapauksessa että iskä ei ole näköpiirissä.

Imetyshän sitoo vauvan ja äidin todella tiiviisti yhteen, ja meillä ainakin vauva-aika on mennyt niin että pikkuinen on ollut vahvasti kiinni äidissä.
No mitäs tapahtuukaan kun imetys päättyy, vauvasta taaperoksi muuttunut pieni muuttaa siskon kanssa samaan huoneeseen ja kaiken päälle äiti alkaa vielä töissä hyppäämään?
Meidän tapauksessa iskästä tuli äiitä ja lähes kaikki hellyys osoitettiinkin isän suuntaan.
Sain vahvasti kokea saman tunteen mitä mieheni on todennäköisesti kokenut neidin ensimmäisen vuoden ajan. Itse toki otin tämän ehkä vähän teatraalisestikin, pala kurkussa, jäätävän syyllisyyden istuessa olkapäällä suljin aamulla oven töihin lähtiessä ja koin olevani aika pska mutsi.

Muutama kuukausi kun tässä on vierähtänyt niin tilanne alkaa helpottaa toki, ja neitonen on huomannut että äitikin on taas olemassa ja ihan jees kaiken lisäksi. Kiintymyssuhde on muuttunut 0-100 sanotaanko 49-51. Ja pala meikäläisen kurkussa on pudonnut huomattavasti alemmas.

Tämä kiintymys-homma on kyllä välillä saanut niin isot raamit että huumorin puolelle on ollut pakko välillä heittää.
Kuten kuvista näkyy, parhaimmillaan (tai pahimmillaan) vessareissu on ollut isän päivän ainoa rauhallinen hetki, toki sitäkin on siivittänyt tuskainen huuto ja karjunta kahden oven takaa.

Aika metkoja nämä pienet, etten sanois.