Kahdeksan vuotta sitten..

Tasan kahdeksan vuotta sitten näihin aikoihin odoteltiin. Oltiin odoteltu jo toista vuorokautta (plus ne 9kk tottakai).
Tämä poika se ei ois tahtonut kämpästään ulos ollenkaan, raskautta oli takana 41+1 ja synnytys sen kun kesti ja kesti (Luojan kiitos että sitä ei enää jälkikäteen muista).
E onkin ainoa jonka odotus on mennyt "yli ajalle", toiset ovat syntyneet sitten viikoilla 36-39.
Odottelu palkittiin toki lopulta, synnytys päätyi sektioon ja näit päivänvalon (tai yövalon) juuri ennen puoltayötä 23.56. Olit pitkä poika, isoin meidän vauvoista, vaan äidilläkin oli varsinainen massakausi niihin aikoihin, joten olit toki hyvällä ruualla ollut koko yhdeksän kuukautta. Hoh. Ja heh. Ja yök.

Siinäpä sitten aloiteltiin elämää perheenä lonkkalastojen, astmalääkkeiden ja talonrakentamisen keskellä. Aika pian sait seuraa sisaruksistasi, mutta eihän siitä pääse mihinkään että tämä poika teki meistä äidin ja isän.

Niin kliseisesti täytyy todeta, että aika on tosiaankin juossut eteenpäin ja tänään päivänsankari on ekaluokkaansa lopetteleva reipas koululainen.
Kiivas kiukkuinen ja julma hirmuinen, mutta myös niin herkkä, huolehtivainen, ihana poika. <3 Snif.

Tämä synttäriviikko on kerryttänyt itseensä monenmoista ohjelmaa muutenkin.
On tutustuttu Neiti Vastarannankiisken (joka ei muuten enää ole edes sitä!) kanssa eskariin, tänään katsellaan nykyisen eskarilaisen kevätesityksiä, huomenna on kaverisynttärit ja loppuviikolla palaankin itse jälleen työelämään.
Lauantaina juhlitaan valmistuvaa pikkuveljeäni ja sitten onkin kesä. (KUULITKO AURINKO!)

Touhukasta tiistaita! Minä jatkan nostalgisia muisteloitani vanhojen valokuvien parissa.