Enpä tästä nyt tiedä

Ajattelin tehdä postauksen näistä Mehukatin juotavista (tai mistä lie imutettavista) välipaloista, miten käteviä napata välipalaksi mukaan vaikkapa puistoilemaan, miten niissä ei ole kuin hedelmien oma sokeri eikä mitään ylimääräisiä koodeja (vaikkakin hedelmäsokerikin vie hengen), miten laitan niitä jokatapauksessa ostoskärryyn vaikka ne vievät ehkä vararikkoon..kun ovat kerta niin käteviä.

Mutta toisin kävi.
Eräänä päivänä korkattiin paketti välipala-aikaan. Isommat hörppivät purkit tyhjiksi nano-sekunnissa ja thats it. Tuo yllä oleva teksti olisi sopinut oikein hyvin postaukseksi.

Sitten tälläsin itseni penkin päähän istumaan, otin pikkuneidin syliini ja avasin korkin.
En ehtinyt sanoa edes katkaravunsotkusakset puoleen väliin kun tämä mitä ite!-typykkä tempaisi koko systeemin kouraansa ja puristi. Puristi koko kymmenen kilon voimalla ja monta kertaa.
Lopputulos (ankaran kaksintaistelun pääteeksi) oli, etten sanois aika sotkuinen.
Hedelmäsoossia oli pöydällä, penkillä, lattialla, vaatteilla, hiuksissa, käsissä...
Ja mitä teki äiti? No luutun ja pesuaineen sijaan säntää hakemaan kameraa! Fiksua, nimittäin siinä välissä neitokainen ehti liipata sosetta vähän lisää vielä tukkaan ja lattiaan. No siivota piti jokatapauksessa.

Niin sitten tuli jälleen tutuksi tahranpoistoaine (joka on muuten viime aikoina ollut tehokkaassa käytössä) ihan siltä varalta että mansikka-mustikka-hässäkkä päättääkin jämähtää noihin vaaleahkoihin housuihin.

Että tässä nyt sitten mietin, kannattaako mokomasta mössöstä edes hehkuttaa.
Taidan tyytyä vain sanomaan että jos omistat itsepäisen puolitoista vuotiaan niin vuoraa itsesti ja lapsesi vaikkapa sadeviittaan ennen kuin avaat purkin.
Että sillä lailla kätevää.