Lukurauhasta tietoakaan

Olen ehdottomasti lukutoukka.
Rakastan lukemista yli kaiken ja listaan sen aina yhdeksi mun harrastukseksi.

Mutta tiedättekö, elämässä on aina silloin tällöin hetkiä, että lukeminen vain jää.
Päivisin ei ehdi, iltaisin ei jaksa tai ulottuvilla ei ole tarpeeksi hyvää kirjaa.
Nyt just on elämässä Se hetki. Se hetki jolloin lainatut kirjat lojuu hyllyssä ja sakkoa senkun kertyy.
Päivisin on niin paljon touhua, jos ei muuta niin jokainen kotitöiltä liikenevä hetki vietetään ulkona.
Iltaisin on aina aika sippi olo ja monesti ei jaksa keskittyä kirjaan vaan sitä roikkuu hetken puhelimella ennen kuin sammuu.
Ja yksinkertaisesti just nyt (Twilight-sarjan jälkeen) ei oo käteen osunut mitään järkevää, hyvää, koukuttavaa luettavaa piiiitkään aikaan.

Eilen pikkuneidin nukkuessa päikkäreitään, vedettiin muun sakin kanssa viltti terassille ja nappasin kirjahyllystä Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset-kirjan mukaani ja ajattelin syventyä auringonoton lomassa siihen.
Lukeminen meni suunnilleen näin:
Aloitan kirjan ja luen ensimmäisen luvun. Ja toisenkin keskeytyksettä.
Kolmatta aloittaessani luen ensimmäisen rivin. Ja toisen ja.. Tap tap. Kolmevuotias läpsyttää takapuolelle (makaan siis mahallani) Arvaa kuka? No joulupukki. Eeei ku MINÄ!
Luen uudelleen sen toisen rivin (koska en tajunnut siitä mitään ekalla yrityksellä).
Tap tap. Arvaa kuka? No joulupukki. Eeei ku MINÄ!
Tätä jatkuu hetken aikaa, jankkaan sitä samaa lausetta monta kertaa ja ehkä pääsen pari virkettä eteenpäin kunnes kirjalle lävähtää rusinalaatikon sisältö ja korvan juuressa huudetaan Papana Pommi! Kolmevuotias jälleen. Keräilemme siis hetken rusinoita ja pelleilemme ja juttelemme ja hetken päästä jatkan jälleen lukemista, joka on muuttunut lähinnä yhden lauseen luetun ymmärtämiseksi.

Ei mene kuin minuutti kun joku tulee sisältä ulos ja kuulen oven raosta pyykkikoneen kutsuvan piippauksen. Laitanpa siis kirjan sivuun ja jatkan joskus paremmalla ajalla. Vuonna 2020?

Oli muuten kelpo pyykinkuivatuskeli! Pesin neljä, NELJÄ, koneellista pyykkiä ja kaikki kuivaksi samana päivänä. Se on luksusta se. Vaikka kirjan lukeminen ei ihan ollutkaan.

Ps. Kuvissa näkyvä kirja oli just sellainen ei-tarpeeksi-hyvä-kirja.
En päässyt kyllä sisään koko juttuun, en sitten yhtään.
Siispä vinkkaa mulle joku kirja joka vie mennessään! Kaikki elämän osa-alueet käy.