Lomatekemistä

Eihän siitä pääse mihinkään, että loma kun alkaa niin alkaa myös se jatkuvana virtenä veisattu ei oo mitään tekemistä!
Tai jos ei vinguta, niin sitten keksitään jotain ei-niin-järkevää tekemistä kuten kisuaminen.
Tuon hieno sana sisältää mm. seuraavat jutut: huuto, toisen härnääminen, paini ja ympäri taloa juokseminen. Ah niin kamalaa.

Täällä meidän kaupungissa on ihan kiitettävästi yleensä lapsille järkätty ohjelmaa kesäisinkin.
On uimakouluja (joihin ilmoittautuminen jäi ihan sata-nolla kun ne alkoi heti koulujen loputtua), leikkikenttää (sama kuin edellä), värkkäyskerhoa, urheiluleiriä ja pesiskoulua.

Tuohon pesiskouluun meidänkin pojat osallistuivat. Yhden viikon ajan kävivät joka päivä tunnin pesiskentällä pelailemassa, ja tykkäsivät kyllä kovasti.

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että erilaiset toimintamuodot ovat tosi hyviä!
Vaikka lapset kotona touhaavatkin kaikenlaista niin tuollainen ohjattu toiminta on oikein hyvä kesälläkin.
Koulussa kun ollaan ohjattuina neljä tuntia päivässä niin kyllä huomaa kun jäädään lomalle ja kaikki ovatkin yhtäkkiä kotona 24/7. Väittäisin että yhden kerran ainakin on tullut tunne voisko ne koulut kohta alkaa. Hyi minua.

Mun instagramia seuraavat ovatkin jo nähneet kuvan tältä päivältä, ja kuulleet tämän päivän kuulumiset!
Totanoinnii, mahatautihan se tulla rysähti tähän taloon. Vanhempi neiti pääsi helpolla, yksi oksennus ja thats it (paitsi se thätsit tuli sänkyyn ja lattialle ja hieroutui ovenkahvoihin ja loppupläjäys vielä pöntön viereen, että ei ihan sinne mihin ois pitänyt!), mutta pikkuneiti onkin sitten oksennellut ja toisestakin päästä on tullut ihan kiitettävän monta kertaa.
Nyt sitten odotellaan maitohapot ja vadit rivissä valmiina lähtöön, koska onhan se aika ihme jos tämä ei käy kaikkia läpi. Varsinkin sellainen henkilö tuskin välttyy joka käy salaa hörppimässä samasta nokkamukista The Oksentavan kanssa. Jestas.

Omassakin vatsassa käy jos minkälainen tulinen aallokko välillä ja kieltämättä spaghetti-jauheliha ei ihan uponnut normaalisti tänään oikein kellekään.
Pskamaisintahan tässä on tietysti se, että tauti otti kyllä viimeisen päälle ajankohdan tullakseen.
(Jos se nyt koskaan on oikein tervetullut.)

Nyt sormet ja varpaat ristissä toivotaan, että se joko kiertää nopeaa koko jengin tai jättää loppupään rauhaan että loppuviikolla päästäisiin reissuun.
Saattaapi tuo hiukan harmittaa jos vuoden kohokohta jää väliin sen takia että ihmislapsilla ruoka valskaa molemmista päistä hetkessä läpi.

Miten tää onki niin kivaa?