torstai 23. kesäkuuta 2016

Tehotreeni!







Ettei menisi ihan istuskeluksi näillä lämpöisillä keleillä, pistäkääs soijaa pukkaamaan muuallakin kuin badenbadenissa lukien.

Nythän hehkutetaan joka paikassa HIIT-tyyppisistä lyhyistä vedoista, joissa tehdään aika monissa vain oman kehon painolla tapahtuvia liikkeitä mahdollisimman lujaa, lyhyessä ajassa.
En ole välttämättä mikään maailman tehokkain ihminen, tykkään liikaa sohvalla makaamisesta ja lukemisesta, mutta kun jotain teen niin tykkään että se tapahtuu äkkiä.
Jää katsos sitten enemmän aikaa sille lorvimiselle.
Siispä otin nämä pikatreenit heti omaankin repertuaariini kun niitä alkoi joka tuutista tupsahdella.
Vaikka harrastan juoksuakin, niin teen mieluummin puolen tunnin lenkin lujaa, kuin lönkyttelen monta tuntia hissuksiin.
Ja tykkään kovasta rääkki-treenistä muutenkin, salillakin tekee tiukkaa ettei nukahda kaikkien niiden palautteluiden välissä. Sielläkin vedän mieluummin lyhyen ajan, isommilla painoilla ja pienemmillä sarjoilla. Heti kun sinne tieni taas löydän, kun aika ei remontin, töiden ja opiskelun seassa ole juurikaan salilla ramppaamiseen liiennyt.

Jumppaan usein kotona, juuri sen takia että sen voi tehdä lasten kanssa yksin ollessanikin.
Ja sitä tässä on viimekuukaudet tämä mun elämä ollut. (Ei, en ole katkera, vähän kyllästynyt vain.)
Ja samallahan sitä saa lapsetkin liikkumaan, meillä onkin jo taitavia punnertajia ja vatsalihasliikkeiden tekijöitä että!

Aioin ensin hypellä sisätiloissa, vaan totesin että mun jumppapaikka oli vallattu, enkä halunnut teloa itseäni kaikkiin noihin pikkulegoihin, joten keräsin kamani (jumppamatto, hyppynaru (joka on kyllä joku narun pätkä vain) ja juomapullo) ja painuin takapihalle reenaamaan.
Ensin lämmittelin muutaman minuutin hyppynarulla (hiki kyllä valui jo pelkästä ajatuksesta kun aurinko porotti niin lämpimästi, onneksi tuuli kuitenkin), sen jälkeen teinkin sitten punnerruksia, askelkyykkyjä (vanha harkko pikku vastuksena), vatsalihaksia (isoja kiviä siinäkin vähän lisäpainona), hyppyjä, kyykkyjä, kyykkyhyppyjä, vähän lisää vatsalihaksia, juoksuspurtteja jne.
Vajaa puoli tuntia vedin kuin höyrypää ja ei varmaan tarvi epäillä etteikö sellainen tehoa?

Sen vain sanon tässä kaikkien kuullen nyt, itsellenikin muistutukseksi, että kyllä se ihan on usein liikkumattomuuden syynä se oman motivaation puute, eikö?
Et sä tarvi mitään kalliita salikortteja tai ryhmäliikuntatunteja tai hienoja varusteita normi liikkumiseen. Peeteet on ihan jees, mutta lehdistä ja netistä löytyy vaikka mitä treeni-ohjeita, joita saa ns. ilmaiseksi (vaikka lehdet ja nettikin maksaa) käyttöönsä.

Jos sulta löytyy jotkut lenkkarinreuhkat jalkaan ja pätkä narua, kiviä pihalta ja joku matto pyllyn aluseksi niin ylös, ulos ja treenaamaan vain! Juoksu ja perus jumppaaminen on ihan ilmaista (juoksussa toki plussaa on hyvät kengät), mutta lähinnä tarvitset sen motivaation, innostuksen ja hiukkasen mielikuvitusta.

Kokeileppa!

Ps. Vaikka rakastan liikuntaa, niin kyllä mullakin herkemmin se käsi kävisi siellä karkkipussissa kuin jumppapussissa, ja toisinaan joutuu piiskata itsensä liikkeelle. Toki pitää myös omaa kehoa kuunnella, joskus saa jäädä sinne sohvan pohjalle kyllä jos siltä tuntuu, mutta useimmiten pitäisi kuitenkin lähteä liikkeelle.
Oonkin pyrkinyt pitämään sen 3-4 liikkumiskertaa viikossa yllä, se sisältää juoksua, just tätä treeniä ja ratsastusta. Sillä pysyy kunto kohdillaan, kilot kurissa ja mieli vireänä. (Muoks. Treeni höpinöissäni aivan unohdin. Meidän vanha koti on nyt myyty!! Jee, siitä mietteitä myöhemmin.)

8 kommenttia:

  1. Niinpä! Kotona treenaaminen on oikeasti aika vaivatonta, kun ei tartte lähteä salille tai kuntokeskukseen hikoilemaan. Sopii ainakin pienten lasten vanhemmalle hyvin, kun aikaa säästyy. Ja oman kehon painollakin saa kyllä lihakset kipeiksi. Tosin en ole tavoitteellinen urheilija, ihan vaan kuntoliikkuja. Meillä on naapurit ihan vieressä, eikä pensasaidasta tietoakaan, joten se vähän rajoittaa tuota pihalla riehumista :D Ehkä pitäis vaan mennä epämukavuusalueelle rohkeasti muiden katseista piittaamatta (vaikka ei mua varmaan kukaan ees kyyläis), mut toistaiseksi oon pysytellyt sisätiloissa. Lenkkeily on kans helppoa ja mukavaa! Nyt vaan lähes 5 vk (!) sairastelukierre on estänyt liikunnan ja surkastuttanu kaikki onnettomat lihakset joita ehkä oli ja sekös tympii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi on kasvaa hujahtanut tuo pensasaita niin korkeaksi että surutta pystyi pomppimaan ettei naapurit nähny :D
      Mullakaan ei sen kummempia tavoitteita ole, kunhan kuntoilen omaksi iloksi..

      Poista
  2. Mun pitäs ottaa mallia susta,tehopakkaus todellakin. Sais noi vatsamakkarat pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan jokainen niin erilaisia :) varmasti jokainen tykkää oman hyvinvointinsa eteen tehdä asioita mistä tykkää, eikä se kaikilla tarvi ollakaan lujaa liikkumista :)

      Poista
  3. Hei hienoa, kun saitte kodin myytyä. Ei tarvi tuskailla kahden talon kanssa :) Onnea!

    Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä :) mukavampi muuttaa kun on edellinen koti myyty!

      Poista
  4. Voi että, niin mukava lukea, että joku muukin hehkuttaa noilla rääkkitreeneillä! Tuntuu, että oma lähipiiri hikoilee tuskanhikeä, kun aloitan: "kannattaa oikeesti kokeilla....". Tykkään ite myös kotitreeneistä, vaikka salilla ja ryhmäliikunnoissa on kiva käydä sillointällöin. Juokseminen on <3

    Ite oon ollu melkein 30 vuotta sohvaperuna ja nyt pari viimeistä vuotta sellaisessa endorfiinikoukussa, että en koskaan enää tahdo perunaksi! Sainpa tässä huumassa kuopuksen (8/15) raskaudesta jäänet kilot plus muut vuosirenkaat pudotettua melko vaivattomasti. Siis, jos ei lasketa sankokaupalla vuodattettua hikeä ja muita rääkkiin kuuluvia tuntemuksia. Sitä saa syödä aika vapaasti ja herkutellakin, kun liikkuu säännöllisesti ja tehokkaasti!

    Nyt saa juhannusjäätelö vähän aikaa vielä laskeutua, sitten jumppaamaan! :)

    -Essi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunne on ihan huikea kun vielä treenin jälkeen hyppii vaikkapa hyppynarua niin että pitää maaten hetki kerätä voimia. Oikeasti jonkun mielestä varmasti sairasta, mutta se fiilis sen jälkeen :) tai juoksun lopuksi viimeiset sadat metrit niin lujaa kun käpälistä lähtee. Kannattaa kokeilla :D

      Aika rennosti voi kyllä ottaa syömisten kanssa kun vain säännöllisesti liikkuu, jos ei tarvi painoa pudottaa tai treenata mihinkään kisoihin :) itse herkuttelen monta kertaa viikossa eikä painoni ole muuttunut pariin vuoteen kuin plus miinus 1.5kg

      Poista