torstai 25. huhtikuuta 2013

Tapaus Piirakka





Päivänä muutamana kävi niin, että unohduin facebookiin ja jälkikasvuni jäi keskenänsä mehukesteihin.
Oppikirjan mukaan nämä somat sinisilmäpunaposkisuppusuut olisivat siivosti syöneet piirakkansa somiin pieniin suihinsa ja pulleisiin vatsoihinsa. Mutta meidän oppikirjan mukaan tapahtui näin.

Kun äiti vihdoin havahtui nettikirppispenkomisen huumasta lastensa kamalaan mekastukseen, näytti pöytä, penkit, pari hehtaaria pöydän ympäristöä ja lapset ihan kaatopaikalta.
Yksi oli murustellut koko piirakan millin muruiksi, toinen oli hieronut leipomuksen tukkaansa, kolmas oli ronkkinut pois omenat ja neljäs muuten vain tehnyt tieteellistä tutkimusta siitä, miltä tuntuu olla porsas. Lattialla olevista muruista olisi heittämällä tehnyt kuustoista pappilan hätävaraa. Että näin.

Ai niin, ja juomia oli anniskeltu ihan reippaalla kädellä. 
Seuraavat kuus tuntia aina kun aioin mennä vessaan, paloi kummankin huussin ovessa punainen valo. Kisko ja kuse, pruukas joku pikkuserkun kummin kaima aina sanoa. Pitää muuten niin vissisti paikkaansa. 

3 kommenttia:

  1. kyllä pisti naurattamaan. niin tutulta kuulostaa, jos äiti jonnekkin "unohtuu" puhelimeen, koneelle tms. tapahtuu AINA jotain niiiiiin kivaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä näin tuppaa käymään aika usein..ainaki meillä! :)

      Poista
  2. sillonhan se hauskinta on ko äitee unohtuu omiin juttuihinsa :)

    VastaaPoista