Käppi poikineen

Mulle pitää olla sitte käppi!

Tämmöisellä ohjeistuksella lähdettiin lakkiostoksille (taas kerran nettiputiikki pelasti landella asuvan).
Vielä vuosi sitten olisin kysynyt, että niin mikä?
Nyt olen niin moderni mutsi, että tiedän mitä hakea.
Mutta että mun viisi- ja kuusivuotiaat tahtoo käpin. Kun kaikilla isoilla pojilla niinku on. Siis niinku kaikilla.
Älkää nyt sitte kukaan menkö hiiskahtamaankaan näille nuorille miehille, että nää käpit ei oo aitoja. Vaan ihan viis euroa kipale ruotsalaisen vaateketjun mallistosta 2013.
Mutta eihän siitä pääse mihinkään, että söpöjähän nääkin on. Niin söpöjä, että tilasin vielä uudemman kerran, että tuholainenkin (vakiintunut lempinimi juniorille) sai omansa.
Mutta taas kävi niin kuin monta kertaa aiemminkin.
Äiti tykkää, lapsi ei.
Se tulee vielä pettymään ja oppimaan. Koskaan ei pidä sanoa, ei koskaan! Tämä lause alkaa aikalailla näköjään vakiintua mun sanavarastoon.

Kivaa viikonloppua, mulla se menee kaakkuja pursotellessa!