Rytkyt

Toisen nurkissa pyörivä ryysy voi olla toisen aarre.

Mä alan vakavasti harkita semmoista asiaa, että muuttaisin asumaan kirpparille. Vaikka sinne missä taannoin kävin. Täynnä mitä herkumpaa rytkyä ja rompetta.
Ajatelkaa sitä autuutta, kun sais joka aamu herätessään jatkaa siitä mihin illalla jäi. Tehdä mitä huipumpia löytöjä kukkaron juurikaan keventymättä. Kuka keksi kirppikset? Kiitos ja kumarrus hänelle.
Mutta en silti tiiä, että kestäisinkö päivästä toiseen seuraavia asioita:
- valkosipulille lemuavia ostajia (miksi kirpparilla aina törmää johonkin joka haisee valkosipulille?)
- osastoja, jossa roikkuu ruskeansävyisiä myttyjä vuodesta toiseen (toki omistan jo aika hyvän kirppissilmän, josta johtuen hyppään tietyt loosit yli)
- niitä ylihinnoiteltuja, nyppyisiä, skeidaisia ja kulahtaneita vaatteita, joiden näkeminenkin ottaa päähän (toki tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa, tiedän)

Niin, ehkä mieluummin asun toistaiseksi vielä paikassa, jossa saa myös jatkaa aamulla siitä mihin illalla jäi. Jossa kukkaro kevenee ennenkuin se ehtii edes täyttyä. Jossa valkosipulin tuulahdus ei vaivaa eikä ruskeat mytyt valtaa kaappeja.
Niin ja ne tiellä olevat kulhtaneet, nyppyiset ja skeidaiset vaatteet voi aina ylihinnoitella ja viedä kirpparille myyntiin.

Seuraavaa reissua odotellessa. Saisinko matkaseuraa?