Pitkästä aikaa tein tilauksesta kakun koristeita.
Lopputuloksena, kukkien ja ristien lisäksi, salaperäisesti kadonneet sokerimassan loput ja tomusokerilla vuoratut pöytä, lattia ja lapset.
Aion joskus pläjäyttää jokaiselle paketin massaa jotta saavat tehdä sille mitä tykkäävät.
Uskoisin, että suuhun menee liki koko köntti ja sen vähän mitä jää löydän joulusiivojen yhteydessä vaatekaapin perimmäisestä nurkasta sukkaan käärittynä.
Pahan päivän vara, jonka syömiseen tarvitaan taltta ja vasara.
Voi kun perunakin menisi joskus alas yhtä liukkaasti.
Äidinmaito kieltoon. Se se kuulema on kaiken makeanhimon alku ja juuri.
Ottakaa siis synnärille mummonmuusit mukaan jatkossa.
Muutama päivä vielä pistetään porukan suita makiaks ja sitte onkin jo juhannus.
Tämähän loppuu ennenku ehti alkaakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti