Pese pilttipurkki. (Soita jos tarvit, me meinataan hukkua niihin.)
Laita kansi tiiviisti paikalleen. (Jos haluat ötökän pysyvän purkissa kauemmin kuin yhden pöräyksen.)
Poraa kanteen muutamia ilmareikiä. (Tai hakkaa tylsällä naulalla ja telo sormesi kuten minä tein.)
Aloita pyydystäminen. (Parhaat paikat löytyvät terasseilta, seinänvierustoilta ja kivetyksiltä. Varaudu hikipannalla ja vesipullolla parin tunnin hyppimiseen ötökän perässä. Uuvuttavaa. Ja varaudu myös vuosisadan itkupotkuraivareihin, kun yhtään ötökkää ei saadakaan kiinni (voit tarvittaessa naamioida oksankappaleen koppakuoriaiseksi).)
Kun saat ötökän kiinni, rakastu siihen niin liikaa, että itku tulee kun huomaat sen seuraavana aamuna ketarat kattoa kohti makaamassa. (Nyt en puhu itsestäni.)
Ai niin, ei missään tapauksessa kannata jättää purkkia mihinkään matalalle, jos kotonasi häärää alle kaksivuotias. Meidän ötökkä 1 heitti veivit hapenpuutteesta (kun ilmareiät oli tukittu), ötökkä 2 kuoli kai liiasta purkin puistelusta, kun junnu järjesti sille huvipuiston, mutta ötökkä 3 sai vielä armonaikaa kun kansi irtosi ja se pääsi karkuun. Jes, ja anteeksi.
Ei nimittäin enää salakuljetettuja ötökkäpurkkeja sängyssä. Yöks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti