Kas meillä oli maalari..

Tehtiin remppaa. Tai mies lähinnä, mä toimin työnjohtajana. Eiku oikeesti juoksupoikana.

Kun on kolme vuotta asunut talossa kera alta metrin mittaisten ihmisten, alkaa seinät hyvin äkkiä näyttää vähän nuhjuisilta. Tai ei edes ihan vähän.
Olen joskus ennenkin vaahdonnut siitä, että miksi ihmeessä ruokapöydästä lähtiessä pitää kädet pyyhkiä seinään, sen sijaan että kävisi pesemässä ne vessassa.
Tai miksi kaikki tuolit, penkit, rahit, kiikut ja legokopat pitää hinkata, hankata ja ryskyttää seiniä vasten, kun voisi ihan nätisti asetella ne omille paikoilleen.

Okei, tottakai realistista on se, että rapatessa roiskuu ja lapset on lapsia. Mutta jostain syystä kannan sisälläni sellaista jotain (miksi sitä nyt sanoisi), että seinät pysyisivät alkuperäisessä värissä ja kuosissa, huonekalut ja matot olisivat juuri oikeilla kohdillaan ja lapset istuisivat sohvalla kädet ristissä, hiljaa ja liikkumatta, puhtaina ja kiiltävinä. Niinkuin niiden kaikkien muidenkin lapset. Eikös niin?
Mutta minäpä kerron.
Meidän lapset hyppii, juoksee, huutaa, tappelee, karjuu, itkee, vollottaa, ärisee, sotkii, tahraa, hakkaa, hinkkaa ja nahistelee ihan koko ajan.
Niinkuin niiden kaikkien muidenkin lapset muuten. Eikös niin?

Ja tiedättekö, sitten kun annat lapselle kynän käteen ja sanot,
Piirräpä tuohon seinään!
Niin nehän katsovat ihan hoomoilasena.
Ootko sä äiti ihan tyhmä!? (naapurin neiti oli kuitenkin ainut joka ei suostunut signeeraamaan)
Toivottavasti ei ollut virhe. Kynät olkoot tästälähtien aika ylhäällä. Ihan varmuuden vuoksi.

Nimmarit saatiin piiloon, kun huonekalut raahattiin keskelle olohuoneen lattiaa ja sudittiin valkoista maalia päälle.
Ihan mahdottoman valoisa tuli.
Iiihana, valkoinen, uusi. Ah.

Mutta mies onkin sitten jo kahteen otteeseen paikkamaalannut muutamasta kohtaa.
Hänen elämäntyönsä onkin tästä lähtien kulkea pensselin ja maalipurkin kanssa lasten perässä.
Miten niin hysteeristä?

Mun elämäntyöni onkin tästä lähtien saada harmaita hiuksia ja hyppiä kattoon joka kerta, kun joku alaikäisistä katsookaan seinään päin.

Taidan lisätä sisustusuunnitelmaan piikkilankaa tai jotain.

Etovaa alkavaa viikkoa, meillä oksennetaan! Mutta ei muuten seiniin päin, se on varma.