Uimassa

Mistä se johtuu, että lapset rakastavat vettä?
Lähes poikkeuksetta, kun jossain vain vilahtaa tuota elämiseen välttämätöntä ainetta, penskat jo tassuttelevat ja läpsyttelevät sievässä hurmiossa.

Meidän vauva (kohta kaks vee) raukka pääsi tänä kesänä tieten vasta ensimmäistä kertaa vetämään yllensä uikkarit.
Voi sitä riemua, lirahti ainakin kahdeksan kertaa, kun oli niin jännää!
Takalisto täynnä hiekkaa vielä kahden viikon kuluttuakin.

Mutta mihin se lapsuuden vesipeto katoaa ajan myötä?
Mun peto kai hukkui joskus tuossa teinivuosina. Ei sitä ole sen koommin näkynyt.
Sen tilalle änkesi järkkykarvainen otus, joka on tällä erää viiden vuoden uimatauon jälkeen lähinnä värjötellyt rannalla villatakki harteilla ja vilkuillut kelloa, että joko riittäis tällä erää.

Lasten puolesta toivon vielä muutamia uintipäiviä ennenkuin syksy saapuu.
Itse olen kyllä jo nakannut hipsun syömät uikkarini jälleen vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan odottamaan ensi kesän mahdollisia (epätodennäköisiä) uimisia, ja kaivanut käden ulottuville villasukkakokoelmani.

Iiiihana syksy!