Iski idealla!

Tuli kertakaikkiaan Expedit-ähky. Siis sellainen, että ihan kuvotukseen asti piti ruveta inhoamaan tuota ruottalaista hyllykköä. Olin valmis listimään yhden vesilinnun tällä louskulla. (Kiitä onneasi tipu ettet kuollut, veljekset vonkuivat näet hyllyn omaan huoneeseensa.)

Tätä inhotusta kesti jonkin aikaa, syystä että kaikenkarvaisista kirjahyllyköistä kiskotaan ihan sairaita hintoja.
Koitin jo mielessäni (oon niin huono tässä) tuunata siitä vanhasta jos minkälaista versiota, mutta ihan ajatteluasteelle jäi. Ei varsinaisesti mikään ylläri. Tee-se-itse-juttu ei oo mua varten.

Ja sitten kolahti. Mainoslehtinen postilaatikkoon nimittäin. (Juu en koskaan enää marmata mainosten jäätävää määrää, en, koska muuten meidän olohuonetta koristais edelleen se kammotus!).
Väri, muoto, koko (ja hintakin vielä kaiken päälle) miellyttivät niin mikäs siinä, kaupoille lähdettiin.

Niin ja se idea.
Katsokaas kun massiiviseen hyllyyn ois kiva kasata jos minkänäköistä tavaraa.
Edellisen hyllyn alaosastoa komisti kaapit, (jotain plussaa hei!) mutta tässä uudessa on ihan hyllyt vaan.
Sitten mä mietin ja mietin, että mitä ihmettä mä uskallan laittaa tuonne pienten kullanmurujen käsien ulottuville? Kahdeksankympin vaasinko? Ei tulis mieleenikään.
Niin, sitten iski se idea. Kun on lattiatyynyjä ja sohvatyynyjä ja kaikkea, niin miksei kirjahylly tyynyjäkin? Ne muuten sopii älyttömän hyvin, vaikka itse sanonkin. Ja enpähän oo kuunaan kellään kirjahyllytyynyihin törmännyt, että ihan tässä uniikkeja ollaan. Kröhöm.
Mutta mikä parasta, ei mene rikki. Ei sitte millään.