Ulos

Oon varmaan joskus ennenkin äkissyt siitä, miten kesän jälkeen uloslähtö on täysin oma ohjelmanumeronsa. Uskoisin, että kaikissa lapsiperheissä.

Koko kesä ollaan viipotettu krokotiilin kuvalla varustetuissa kengissä, jotka saa jalkaan kaksivuotiaskin ehkä puolessa sekunnissa.
Päähän joku auringon polttama lätsä ja thats it!

Sitten tulee syksy. Ja kylmä.
Pitää olla villaa ja fleeceä, kypärämyssyä ja kumppareita. Hanskoista puhumattakaan.
Yllätys yllätys, porukka käihää sisällä aamusta iltaan ja mutsi hyppii seinille.
Ei me mennä enää koskaan ulos jos pitää laittaa nää tyhmät villasukat!

Pojat pukee jo ihan hienosti itse, joskus saa avittaa vetskarin kanssa, ja neiti neljävee osaa yleensä myös pukea suurimman osan, jos haluaa.
Toisinaan toveri makaa puoliksi eteisen penkin alla toinen villasukka jalassa ja huutaa kurkku suorana, mmmÄÄÄÄÄ en saa tätäää!

Äiti sai kaiken tuskan hien keskellä päivän naurut, kun tyttö tokaisi kesken sormikkaiden laiton
Hö, kun nää mun sormet vain säätää täällä ees taas!
Sellaistahan se on.