Mistä on pienet tytöt tehty?

Pinkistä, vaaleanpunaisesta, poneista ja prinsessoista.
Helmistä, sormuksista, pinneistä ja pompuloista.
Niistä on pienet tytöt tehty.

Tai sitten ei.

Pienten tyttöjen rakennusaineena voi yhtä hyvin olla,
autopaitoja, pikkulegoja, takkutukkia ja rikkinäisiä sukkia.
Pieniä kiviä, jääkiekkoja, kaukoputkia ja valomiekkoja.
Niistä on ainakin meidän tyttö tehty.

Ainoana tyttönä perheessä, neiti on tottavie oppinut tekemään itselleen tilaa.
Räyhää, rähisee, painii ja puhisee ihan siinä missä pojatkin.
Välillä iskee epätoivo, kun toisen lempivaate on isoveljiltä peritty autopaita, eikä se äidin mielestä niin nätti mekonräntty!
Sitten sitä kuitenkin yllättyy, että jossain siellä kaikkien ninjojen ja rallikuskien alla on kuitenkin pienen pieni palanen kruunupäistä neitiä.
Nää on mun, näihin ei saa kukaan koskea, tai annan turpaan!

Mutta voiko sitä vaatia toiselta jotain mihin ei itsekään ole suostunut?
Allekirjoittanut on nimittäin pienen elämänsä juossut räkä poskella naapurin poikien kanssa talvisodan tulisia taisteluita leikkien.
(Mekot, korkkarit ja tälläytyminen kuuluivat sanavarastooni vasta lähempänä kahtakymmentä ikävuotta.)
Ei ole omena kauas puusta pudonnut.