Voisin elää karkeilla.
Oikein hävettää kuinka pitkin päivää paasaan lapsille sokerin haitoista ja silti salaa itse kuljen kätköltä kätkölle napostelemassa karkkia, suklaata, keksejä..
Mehua riittää yksi lasillinen!
Ei enempää kuin yksi keksi!
Tänään ei ole karkkipäivä!
(mmm..mitähän seuraavaksi söisin...)
Ollenkaan tätä tilannetta ei helpota se, että on kesä ja kyläillään ja reissataan paljon ja rytmi on vähän heikun keikun jotain sinnepäin mitä se kuuluisi olla.
Saatikka ne kaikki huonosti nukutut yöt ja villisti hihkuvat hormonit.
Jos jotain positiivista sanottavaa tähän asiaan liittyen on, niin liikunta maistuu niinkuin aina ennenkin.
Mikä sen ihanampaa kuin juosta jo vähän viilenneessä kesäillassa tai lähteä miehen kanssa yhdessä salille. Ahdistuisin siihen paikkaan jos en saisi itseäni sohvan pohjalta liikkeelle kaiken tämän mässyttämisen jälkeen.
Mutta ei tässä auta keksiä mitään tekosyitä eikä syyttää loputtomiin ulkopuolisia tekijöitä. Ihan itse ne herkut suuhuni pistän ja ehkäpä tälle olisi aika tulla loppu. Nyt heti vai sen puolikkaan Marianne-pussin jälkeenkö.
Onko kohtalotovereita?
Täällä yksi karkkirohmu. Ihan kuin tuo eka pätkä tekstistä olisi suoraan minun suustani. :) Ärsyttää, mutta tästä herkkujen napostelusta on niin vaikeaa päästä eroon. Aina sitä ajattelee, että huomenna sitten ja kuinkas kävikään..taas suussa maistuu suklaa. :)
VastaaPoistaSe on vain niin hyvää :) mutta tulee siitä toisinaan niin ällöttävä olo kun syö vain makeaa niin eihän se oikea ruoka sitten oikein maistu :/
Poistamä en välitä karkista :) ja siihen on monta syytä...ekaks melkeinpä ilmottaa hampaat olemassa-olostaan ja jo puolikas suklaa-patukka voi saada aikaan semmosen jomotuksen,ett huh huh...toisekseen,ku sitä on pakon eessä joutunu kieltäytymään,ni ei se vaan maistu...Tosin,ihan sallittuna suklaan syönti nousee huippuunsa vauvan syntymän jälkeen,sekin lienee jo historiaa...(vauvan syntyminen) ja joskus saatan syyä jotain,namun toisten pussista tms.Mutt...mulle ei vaan kertakaikkiaan maistu.Ei ees ne kaupan ällöt keksit,ite jos tekee,on asia erikseen...suklaan syöminen (himo sellainen) loppui ku seinään,ku teininä söin enemmän ku napaan mahtui ja kirjaimellisesti vietin seuraavan yön vessan pönttöä halaillen...
VastaaPoistaVoih, melkein oon sulle nyt kyllä kateellinen :)
PoistaMulla on ainakin kaksi syytä miksi en himoitse makeaa: aattelen kuinka epäterveellisiä karkit on ja mitä niiden syömisestä pidemmällä tähtäimellä seuraa sekä raha; mulla ei kertakaikkiaan ole niihin rahaa ja miehenikin on pienituloinen... Itsekuriahan se vaatii kävellä vaikkapa sen vihreän Susu-pussin ohi... terv tuula :)
VastaaPoistaHyvät pointit kyllä..:) hienoa jos pystyt olla syömättä, ehkä mä pystyn samaan joskus ;) toki kokonaan tuskin jätän mutta edes vähemmän, niin oisin tyytyväinen!
PoistaNiin tuttu juttu minullekin.. Voin lohduttaa, että kyllä siitä osittain eroon pääsee sitten, kun lapset on niin isoja, että ne löytää kaikki ne hyvät kätköt :/ Aina on joku paikalla kun suklaalevy rapisee. Tai aina joku haistaa jo kilometrin päähän jos syöt salmiakkia. Ei onnistu enää kätköily ;) Että nauti vielä kun voit.
VastaaPoistaParit kätköt oon joutunutkin jo vaihtamaan sen vuoksi että yllärinä pussin pohja on paistanut :D
PoistaTuo kotiäiti kirjoitti just sitä mitä aattelin. Harvemmin niistä herkuista pystyy nautiskelemaan enään, aina on joku "kerjäläinen" hereillä nuuskimassa ;D Toisaalta en enää pysty syömään samoja määriä sitä karkkeja kuin silloin nuorempana. Vanahuus tullee! ;)
PoistaKyllä se pian tulee tännekin ;)
PoistaNiin tutun kuulosta! Liian hyvin tiedän, miksi niitä ei pitäs syödä, mutta jonkun pitäs vielä kertoa tai opettaa kädestä pitäen, miten niistä pääsee oikeesti eroon!! Lapsille on kyllä rajat, mutta kuka pistäs itelle.. HYvähän se on silti, että edes niillä.
VastaaPoistaJoo hyvä että edes niillä :) ja toivottavasti eivät koskaan tähän opikaan!!
Poistataas oli niinku mun elämästä :D
VastaaPoista-henna
Voi että tää on niin paras tää sun blogi! Aina rupeaa naurattaan kun lukee :D
VastaaPoistaIloinen Lukija ;)
Löysin Kristan linkki bileiden kautta tänne ja tähän tekstiin on pakko kommentoida. :) Itse olen kanssa sokerihiiri ja kätköjä löytyy. ;) Mut kyllä vastapainoksi liikunkin paljon.
VastaaPoistaBlogissani voit käydä tutustumassa myös herkkuihin. Kirjoitan niistä arvosteluja. ;)
Kiva että muitakin herkkupeppuja on liikkeellä :)) Liikuntaa harrastetaan täälläkin paljon. Se on pelastus :)
PoistaMinäpäs käyn tutustumassa!