Pyykkimuija

Semmoista vain täältä pyykkivuoren alle hautautunut mutsi huutelee, että tämä kasa ei pienene ei sitten millään.
Pyykkikone laulaa sitä kuuluisaa kiitosvirttä aika mollivoittoisesti ja sade rummuttaa peltiin minkä ehtii. Kuivatustilaa löytyy tasan kahden rekin verran, että tässä sitä pyykätään näitä samoja reissupyykkejä varmasti vielä syyskuussakin.

Onneksi kukaan ei kuule tätä valitusta täältä farkkujen ja kalsareiden seasta. Voisi muuten luulla että tämän talon pirttihirmu on varsin pessimistinen luonteeltaan.

Onneksi on joku niin ihana ihminen, joka vihdoinkin tajuaa alkaa ennustamaan kesäistä säätä.
Kauanhan siinä kestikin, että toivoa on notta pyykkääminen saadaan tästä aisoihin.
Jälkikasvuni kun ei ole oikein sisäistänyt sitä, että päällä olevia vaatteita ei sitten sotkita vaan viikko vähintään vedetään samoilla.
(Kannattaako edes mainita, että eilen kaksi tuli hiekkiksen kuravellileikeistä yltä päältä sotkussa ja kolmas töräytti jälleen universumin isoimmat skeidat. Ihan sinne takaraivoon saakka. Ei mennyt tälläkään kertaa käskyt kehotukset perille. Huokaus.)

Nyt kuuluu joku piippaus. Mistä lie.