Leikkiä

Ihan uskomatonta, että meidän vauva leikkii jo niin paljon.
Se rakastaa kaikkia keittiön tavaroita, legoja ja legolaatikoita, kirjoja, naruja ja nauhoja, lelujen ja vaatteiden pesuohje-lappuja ja oikeastaan kaikkia muita juttuja, paitsi omia lelujaan. Jos joku niitä erehtyy tarjoamaan, hetken päästä ilma on lenteleviä helistimiä täynnä.

The leikkipaikka on tällä hetkellä keittiön iso vetolaatikko. Sen oikea reuna. Kaksi neliskanttista koloa, joissa on (kuten näette) sekalainen seurakunta korkkia, tuttipulloa, ruiskua ja lusikkaa.
Oikeasti on aika mieletöntä, että kahdeksan kuukauden ikäinen lapsi viihtyy ja keskittyy yhdessä paikassa vaikka miten kauan. Siinä se kolisuttelee ja tutkii kamoja, kun itse teen ruokaa tai siivoilen keittiötä. Eikä osoita kyllästymisen merkkejä, vaikka äidistä välillä tuntuu että herttinen miten kauan tuo on tuossa jo istunut!
Inahdustakaan ei kuulu (ilon kiljuntaa lukuun ottamatta) kuin vasta sitten kun kaikki tavarat on heitelty lattialle ja käsi haroo tyhjää laatikkoa.

Tämä meidän vauva on ollut pienestä asti kova oksentelemaan, ja on sitä edelleen. Se tuottaa todella paljon haasteita pähkäillä että missä vaiheessa vauva lattialle laitetaan. Unien jälkeen yleensä viilettää lattialla, mutta ruokailusta seuraavat puolitoista tuntia on typyä pakko pitää sylissä, sitterissä tai syöttötuolissa. Muuten saa pestä randomina lattioita, mattoja, vaatteita, käsiä, kasvoja, hiuksia. Oksennusta on joka paikassa. Ja sitä vain tulee ja tulee ja tulee...argh, loppuukohan tää koskaan!

No, yksi paikka ainakin on missä tyyppi viihtyy vaikka lattialle ei pääsekään.