Meidän kolmevuotias kulkee mustilla sukilla. Tai jos ihan kirjaimellisesti otetaan niin hän ei käytä sukkia oikeastaan koskaan, vaan tunkee ne välittömästi villakoirien kotipesiksi sohvan alle.
Mutta kuvainnollisesti siis kulkee.
Huvittava huomata, että nyt kun Sintti on lähtenyt liikenteeseen, niin ison Pikkuveljen asema onkin uhattuna. Onhan se ihan kamalaa, kun se kitisevä, punainen avaruusolento onkin yhtäkkiä niin taitava, että hämmentää kaverin legoleikkejä kuola valuen ja innosta kiljahdellen.
Mutta aina hätä keinot keksii. Voihan sitä vähän huomaamatta (tai ihan avoimesti suoraan äitiä silmiin uhmakkaasti katsoen) halailla pikkuisen lujemmin tai sattumalta pyörähtää vahingossa vähän niin kuin toisen päälle. Tai silleesti vaivihkaa tökkiä jalalla tai mennä vähän turhan lähelle makaamaan. Ai että, vain mielikuvitus on rajana.
Mitään isompaa ei toistaiseksi ole keksinyt ja tuntuu tämä kaveri tiedostavan mihin asti voi mustasukkaisuuden viedä toisen alkamatta itkemään. Ja löytyyhän sieltä rakkauden osoituksiakin tottakai.
Pahinta on kun tyyppi naureskellen tekee jotain kiellettyä kun tietää äitinsä huonon pokerinaaman. Oikeasti olen ehkä maailman pahin repeilijä ja saatan revetä ihan tosi pahoissakin paikoissa.
Arvatkaa kuinka sujuu välillä kasvattamisen saralla kun pokka ei vain kerta kaikkiaan pidä?
Onneksi näyttäisi musta väri kuitenkin olevan vain kausittaista. Ja tähän on kyllä liittynyt paljon muitakin juttuja jotka vaikuttavat pahasti vaiheelta 3-vee uhma. (Mää en halua, eiku minä ite, sää oot ihan tyhmä, kohta mää muutan pois täältä!)
Just. Mustia sukkia täälläkin, varsinkin nuorimmalla. Kauhulla odotan miten käy, kun mini syntyy. Onneksi siihen on vielä aikaa! ;)
VastaaPoistaSe taitaa olla aika monella pienellä vähän rankkaa kun huomiosta on kyse :)
PoistaOlen huomannut omien lasteni kohdalla sen, että mitä pienempi ikäero sen vähemmän mustasukkaisuutta!
Kuulostaa tutulta tuo repeily... ;P
VastaaPoistaOi onneksi on muitakin :) se ei kyllä oo oikein katu-uskottavaa toimintaa, mutta jos joku asia on niin se, mille ei vain voi yhtään mitään! Muuta ku korkeintaan poistua paikalta tirisemään jonnekin piiloon ;D
PoistaMeillä pienin on nyt todella mustasukkainen, kukaan ei saisi tulla äidin lähelle ja jos joku muu lapsista tulee istuun syliini jyrää pikku s väkisin väliin ja tulee halaan ja pussaileen "mun äiti" tyyliin. Siinä koitetaan sitten pitää sylissä molempia ja estää nuorempaa valtaamasta koko syliä. :)
VastaaPoistaToisaalta nämä pienet ovat niin hellyyttäviä kaikessa siinä mustasukkaisuudessaan <3 eivät pienet ymmärrä, että vanhemmilta kyllä riittää huomiota ihan jokaiselle :)
PoistaMeillä kamu 2 vee menee muka hellästi pussailee pikkukamun (4kk) sormia ja kohta alkaa pikkukamu huutaa,ihanat hampaan jäljet sormissa,ai ai..
VastaaPoistaJust just..auts! Meillä myös halaillaan ensin ihan nätisti, sitten niin kovaa että pikkuisella vähintäänkin silmät pullistelee päässä..:O
Poistakohta mä muutan pois täältä...:) onkohan se tarttunu isommilta? Meillä ku kuuluu vähintään kerran päivässä jonkun suusta toi,tai ett "en kuulu ennää tähän perheeseen!"...onneksi tuo mustissa sukissa kulkeminen on väliaikaista ;)
VastaaPoistaVarmaan on tullut mutistua joskus itsekin muuttopuuhista :)) mutta se on jotenkin niin liikuttavaa tuommoisen pienen suusta! Sitten ku vähän vetoaa, että kukas meillä sitten on kullanmuru jos muutat, niin johan alkaa mieli muuttumaan :D
Poista