Sehän jo tiedetään, että tässä talossa mamma on varsinainen shopholisti.
Tai oikeastaan en loppupeleissä edes harrasta ostelua mitenkään ylitse pääsemättömän paljon, mutta rakastan sitä ihan yli kaiken. Ja huomaan olevani sellainen tunneshoppailija, kun on kivaa pitää päästä ostoksille ja kun masentaa niin silloin vasta pitääkin päästä tuhlaamaan.
Toisaalta viime vuosien kirppislöydöt ovat tehneet minusta mahdottoman pihin. En raaskisi ostaa täydellä hinnalla juuri mitään.
Toisaalta taas olen kauhean malttamaton, enkä jaksaisi millään odottaa että joku ihanuus tulee aleen, vaan mun on pakko saada se heti.
Toisaalta, jätän todella paljon kaikkia pakkosaadatoi-juttuja ostamattakin.
Että ottaa tästä nyt sitten selvää.
No joka tapauksessa, jos minä rakastan ostelua ja kauppoja ja kirppareita, niin sitä tekevät myös meidän lapset.
Jos erehdyn ääneen sanomaan, että taidanpa käväistä kirppiksellä, on kenkiä kaivamassa eteisessä heti ainakin 3/5.
Kirppishän on varmasti lasten taivas. Niin paljon jonkun hylkäämiä hellokitty-figuureja, angrybirds-pehmoja ja sotaukkoja. Tuntuu jotenkin kamalalta kieltää joku muutaman kymmenen sentin ötökkä kun kaveri vesikierteet silmissä tahtoo kun äiti mulla ei oo ikinä ollu tämmöstä!
Mutta yhden kerran ei vesikierteetkään auttaneet kun eskarilainen vänkäsi itselleen sähkökitaraa kaikkine tykötarpeineen. Ei muuten hellyyttänyt yhtään, puistatti vain. Ja tilannetta höysti vielä paikalle sattunut myyjä-mummo joka tyrkytti ja kauppasi tuota mölytoosaa koko metriviidenkymmenensentin voimalla. Huh.
No kitara jäi odottamaan sinne jotain toista pientä poikaa ja murhetta kesti siihen saakka kunnes hyllystä pongattiin pikkuinen barbapapa-hahmo. Huomattavasti meluttomampi ostos.
(Noihin Pez-vekottimiin oon ihan hulluna! Kerran näin jossain blogissa kokonaisen hyllyllisen näitä lastenhuoneessa. Oi, se oli ihan tajuttoman hienon näköinen. Mullakin on jo ainakin 5. Niistäkin saa jo hyllyllisen kun asettelee ne kymmenen sentin välein. Hahaa.)
Mitä kamalaa teidän muksut olisivat halunneet kirppikseltä tai kaupasta mukaan?
Meillä lapset on saaneet jo yliannostuksen kirppareista. Aina kun kurvataan liikenneympyrästä kirppikselle päin niin alkaa "äitii ei kait taas kirppikselle". Mutta silti käyn. tänäänkin hyvien löytöjen kans kotiin :D
VastaaPoistaMeillä ei kyllä kukaan vielä oo kyllästyny :) pääsevät varmaan liian harvoin ;)
PoistaNo en käy kun max kerran viikossa. Aina en edes joka viikko ;)
PoistaNo ainakin meillä pienet silmät bongaa ihan aina kaikki nukkavierut ja haisevan näköiset pehmot :) Joskus oon ostanu, siistikuntoisen..kun lapsi sanoi et pitäähän sille toiselle koiralle olla kaveri. Niin kerta. Ei auttanu, kun ottaa.
VastaaPoistaJuu muakin vähän puistattaa ne kaikista skeidasimmat pehmot..:) Mutta lapsethan ne kaivaa kaikki järkyttävimmät kamat :P
PoistaMä käyn yleensä kirppiksellä pyörimässä maanantaisin kun vanhin on koulussa ja seuraavat kaksi kerhossa, joten minulla on mukana vain pikku S joka ei onneksi vielä ole halunnut kirppikseltä mitään. :)
VastaaPoistaKyllä olis meilläkin jäänyt sähkökitarat ostamatta. :)
Oi, sulla on oikein ihanne tilanne :)
PoistaMä kyllä hyvin usein käyn yksin, se on semmoinen terapeuttinen hengähdystuokio ihan itsekseen :)
kirpparille ihan yksin,parasta mitä tiiän...Tosin se ei kyll onnistu nykysin juuri koskaan enää,aina on joku kinuamassa mukaan..Paikallisella seurakunnan kirpparilla on kiva käydä(vaikkei sieltä juuri koskaan mitään löydykään,samat kamat ku pyörivät vuodesta toiseen),mutta lapset löytää...leikkivät lelu-laatikolla ja mitä ihmeellisimpiä juttuja mummot antaa sit ilmasella,kaupan päälle.
VastaaPoista