Välikausi vai talvi?

 

Tapahtui lennokas siirtyminen välikaudesta talveen.

 

Miksi juuri lennokas?

No tottakai siksi, kun yhtenä aamua vain mittari näytti kymmentä astetta pakkasta eikä talvikamppeita oltu edes kaivettu vielä esille.

Kai sitä on jollakin asteikolla mitattuna vähän pahvi, kun syksyn edetessä ei koskaan muka tajua, että se talvi voi olla aamulla herätessä totaalisesti vastassa jäätävine tuulineen tai sakeine lumipyryineen. Ehei, sitä vain taapertaa menemään tuulihousuissa ja sormikkaissa ja odottaa että joku säätiedottaja suunnilleen tulee henkilökohtaisesti kotiin tuomaan viestiä (tai vähintään lähettää sellaisen postissa) että huomenna on talvi. No josko sitten ens syksynä hoksais ajoissa. Epäilen.

 

No siinähän alkoi sitten vimmainen kaappien ja laatikoiden penkominen (koska vuoden aikana on joku tehokkaasti sekoittanut ja hukannut kaikki ne talvikamat sekaisin ja hukkaan) ja rapaisten välikausivaatteiden pyykkääminen. Kavereitahan multa ei tälläkään kertaa puuttunut ja niinpä hommat sujuivat joutuisaan (kaikkea muuta!).

 

Mutta arvaatteko?

Nyt on asteita mittarin lämpimällä puolella seittemän ja puoli ja vettä sataa losottaa.

Välikausivaatteet on jäädytettynä kevättä odottamassa, lapset hikoilee toppatamineissaan ja mitä tekee äiti. No marmattaa. Niin kerta.

 

Ps. Katsokaa ja ihastukaa meikäläisen perus kotivaatetukseen. Hipsun syömät legginssit, mummulan vintiltä kaivetut villasukat, yläosana jotain toppia ja hupparia. Niin parasta, mutta niin noloa jos ovikello soi. Tiedättehän.