keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Murheenkryyni



Voi voi, mitähän tuollekin tekis?

Meidän lapsilla (kuten varmaan monilla muillakin) on kotona asioita jotka ovat kiellettyjä, ja paikkoja joihin on kielletty menemästä. Kuten vanhempien sängyssä pomppiminen tai tuollaisessa peilikaapissa rymyäminen.
Mutta meidän lapset (kuten varmaan monien muidenkin) ovat erittäinkin tehokkaita tekemään juurikin näitä kiellettyjä asioita heti kun aikuisen silmä välttää.

Siivoilin keittiötä kaikessa rauhassa eräänä iltapäivänä tietämättä tuon taivaallista mitä pikkuväki touhuaa. Toki keittiöstä on tuohon kaapille näköyhteys, mutta lieneekö niin ajatuksissani ja osittain selin koko eteiseen etten niin noteerannut muksujeni värkkäystä. Myönnettäköön että skarppina olo toisinaan herpaantuu ja tilanne ei ehkä just niin oo hallinnassa joka sekunti.
No joka tapauksessa mister kolmevee raahasi peilikaappiin koko talon tyyny ja peittovarastot ja kaiken hyvän päälle kiipesi itse vielä keon päällimäiseksi korreksi. Onneksi juuri sillä siunaaman hetkellä kun toinen peilikaapin ovista ponkaisi raameista irti satuin olemaan silmät oikeaan suuntaan ja vanhana kunnon penkkiurheilijana säntäsin ottamaan oven kiinni. Huh, sydän läpättää vieläkin, eikä vähiten siksi että pikkuneiti taapersi juuri sen kaatuvan oven kohdalla.
Onneksi ei käynyt kuinkaan. Tai niin, desipelit oli hetken aika kovat mutta ruumiilta säästyttiin.

Nyt tuo kaappiräyskä seisoo tuossa toinen ovi paikoillaan ja mun pääkoppa on just nyt sattuneesta syystä niin tyhjä että ei kerrassaan sytytä mitä sille tekis.
Uutta ovea tuskin siihen hankitaan koska hajonnut ovi (joka nytkin säröili aika kivasti) oli jo pudonnut ovi numero 2. En siis aio vähiä varojani kuluttaa peilioviin kaks kertaa vuodessa.

Voipi siis olla että toinenkin ovi lähtee veke ja tuunataan kaapista edustuskelpoinen ilman ovia.
Se tarkoittanee siis mustaa muovisäkkiä (johon tungetaan kaikki kauheat ikean paffiset boxit ja rikkinäiset hengarit) ja kaupoille lähdetään etsimään hyllyille jotain nättiä ja tankoon ehjät henkarit.

Voihan siihen toki ostaa sen uuden peilioven ja istua 24/7 kaapin vieressä vahtimassa ettei mahdolliset majanrakentajat vain eksy metrin säteelle.
Todellakin.

8 kommenttia:

  1. Voih, kaikkea sitä sattuu lapsi perheessä. Minä ottaisin toisenkin oven irti ja tekisin ihan avo kaapin tästä. Peilinoven voi vaikka laittaa seinälle niin on peili mistä kauppaan lähtiessä voi tarkistaa miltä housut näyttävät takaa päin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei kerennyt käydä hullusti!
      Siihen tulokseen mekin tässä tultiin että toinenkin ovi veks ja avokaapiksi vain.
      Ja onneksi meillä on siinä vastakkaisella seinällä iso peili mistä voi tsekata sitä peppua ennen lähtöä ;D

      Poista
  2. :) Olen huomannut,että välillä lasten mielikuvitus on tuottoisampaa kuin toisena hetkenä. Se niiden aikaansaavampi hetki on tietysti se kun kukaan ei puutu puuhiin ;)...

    Kyllä tuo kuulostaa niiiin tutulta! Täältä ainakin löytyy vertaistukea ;) Välillä tulee mieleen niitä juttuja,joita meillä oli muttei ole enää. Siis just niitä 'oho,se oli vahinko'-tavaroita.

    Aika aikaansa kutakin! Kevätiloja lasten kanssa! Mennään ulos ja 'heitetään huolet hukkaan ja kurkataan joka kukkaan'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä se on just se hetki kun ei äiti ole paikalla :D

      Ihana ihana kesä, aamusta iltaan saa olla ulkona niin pysyy sisätilatkin kondiksessa ;)

      Poista
  3. Voi itku noita peiliovia!! Niin huikeen hyvät toisaalta, onhan se kiva ja näppärä niistä katsoa lähtiessään että minkänäköisenä on kotoa ulos astumassa. MUTTA samalla suuri aika uloslähdöstä menee sen toisteluun ettei lapset nojaa kädellään peiliin tai vietevä sentään pukeutumisvuoroa odotellessaan makoile lattialla potkiskellen joutessaan sitä peiliovea. Entäs kun on vieraita ja alkaa piilosleikki, sinnehän sopii hyvästi viisi lasta per kaappi! Noh, olen asennoitunut niin että tämä on kasvatuskysymys, oppiihan nuo kun kärsivällisesti opetan, että ne voi oikeasti pahimmillaan olla todella vaarallisia.

    Aika vikkelä sä kyllä oot.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans ohi mennen aina joku niitä käpälöi ja saattaa tosiaan suutuspäissä vähän jollain paukuttaa.
      Monta kertaa on asiasta keskusteltu että siellä ei leikitä, mutta varsinkin tämä kolmevuotias ja 1v3kk pikkuneiti karkaavat välittömästi sinne leikkimään kun silmä välttää. Onhan se loistava piilopaikka :)

      Poista
  4. Toinenki ovi pois ja joku nätti kangas verhoksi? Varmaan ainaki piiloleikit vaan paranee..😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideasta :)
      Mä vaan saan paniikki-kohtauksen kun kuulenkaan sanan kangas :D oikeesti kun en osaa yhtään itse ommella/väkertää mitään niin voipi olla että jää laittamatta ;) lapsethan hihkuis innosta kun ois valmis maja :D mutta ainakin turvallinen, ei käy kenellekään hullusti vaikka tippuu!

      Poista