Pähkinä purtavaksi

Voihan terveelliset elämäntavat. Ja pähkinät.

Minä niin haluaisin (kuten varmasti moni muukin) viettää päiväni lipittäen vihersmoothieta punttisalilla ja kehuskella olevani elämäni kondiksessa.
No minä kehuskelen lähinnä sillä miten monta suklaalevyä saan kerralla menemään. Noin niin kuin liioiteltuna. Ja ehkä sillä että voisin kyllä nimittää kuntosalia toiseksi kodikseni.
Mutta tuo ruoka.

On se niin väärin, että kaikki herkut on epäterveellisiä.
Siis oi että miten helppoa olisikin jos irtsikat, ben&jerrys, popparit ja pepsinext ois niinku superfoodia (pepsi melkein onkin koska siinä on hei steviaa, uskokaa toki, niin minäkin teen).
Kaikki parsakaalit ja avokadot ois niinku niin kiellettyjen listalla että suunnilleen kuolisit sillä sekunnilla kun niitä erehtyisit edes ostamaan! Ja joka päivä pitäis syödä 500g fudgeja ja salaatti ois roskaruokalistan kärjessä. Eikä me tunnettais edes käsitteitä vaaka, ylipaino, läski ja myrkky, kun puhuttaisiin pizzasta, grilliruoasta tai light-limuista.

Mutta kaikkihan me tiedämme, ettei tänne viihtymään olla tultu, ja siksi tämäkin asia on just niin toisinpäin.
Niinpä minäkin puputan uskollisesti porkkanaa ja kurkkua ja he-vi osastolla lappaan kärryni täyteen juurikasta ja vihannesta, halusin tai en. Koska se on terveellistä. Piste.
Sillä niin minä yritän ja pyrin tekemään, vaikka söisin paljon mieluummin pätkiksiä aamupalalla ja kepabia iltapalalla.

Terveyden edistämiseksi olen siis yrittänyt myös lisätä ruokavaliooni pähkinöitä.
Korostan sanaa yrittänyt.
Ostin ensin jotain pähkinäsekoitusta, mutta osa niistä oli niin karmean makuisia, että sinne se puoliksi (jos edes niin paljoa) syöty sadan gramman pussi on vaipunut kuiva-aine kaapin pohjalle, josta se todennäköisesti joka kymmenes vuosi tapahtuvan kaappien siivouksen yhteydessä heitetään roskikseen.
Sitten ajattelin että ostan vain jotain yhtä lajia olevan pussin, näitä öh, herkkuja.
Ostin cashew-pähkinöitä ja manteleita (jotka eivät siis ole pähkinöitä vaan kuuluvat luu-marjoihin, olen googlettanut). Ja nyt on tapahtunut edistystä, olen saanut naposteltua niitä jo kaksi pussillista. Ja tiedättekö, aion ostaa lisää! Koska ne olivat jopa ihan syötäviä.

Älkää nyt säikähtäkö että minusta terveysintoilija tulee. Vaikka vihersmoothieta en aio edelleenkään tehdä (koska se nyt vain kuulostaa niin oksettavalta) ja vaikka vetäisin pähkinöitä aamua iltaa, joka tapauksessa salmiakkipääkallojen voittanutta ei ole.
Ei puussa eikä maassa.