Pikkuneiti 1v4kk

Tipuhehkutusten jälkeen vähän tämän meidän isomman pikkutipun kuulumisia.

Puolentoistavuoden ikä lähestyy hurjaa kyytiä, ihan käsittämätöntä se vain on miten pikkuiset kasvaa ja kasvaa ja kehittyy, eikä ne todellakaan ole kauan pieniä.
Vaikka tämä meidän vauva onkin tuollainen sirppana kooltaan, niin ison neidin elkeitä kyllä löytyy jo vaikka kuinka.

Tällä hetkellä typy on varsin sirkeä tapaus. Kaikkien silmäterä. Ja maanvaiva. Samaan aikaan.
Tykkää hoitaa nukkevauvoja (kiljuu jumissa rattaiden kera noin minuutin välein), rakastaa olla ulkona (viime päivinä tyttö on edustanut varsinaista munkki-efektiä kun ulos lähtiessä rasvataan päästä jalkoihin ja neiti syöksyy saman tien hiekkalaatikkoon, kierros siellä ja tadaa! sokerimunkki on valmis), syö hyvin jos pöydän pää on täynnä viihdykkeitä (viisi kirjaa ja kaksi nukkea) ja nukkuu pääasiallisesti yönsä heräämättä (mitä nyt toisinaan inisee joka yö, mutta ei lasketa niitä).

Sanoja ei tule vielä kovin montaa. Mutta ymmärrystä on kyllä niidenkin edestä.
Oikeastaan hän sanoo vain äittä, mamma, kääkkä (kenkä) ja paappa (vaippa).
Sitten on erilaisia äänteitä kuten, ssss (isi), po (pois), kopitikopiti (heppa), rrrrrrr (kärryt, rattaat tai auto) ja tiptiptptp (tipu). Olipa ylläri tuo viimeinen. Heh.
Ja toki tulee muitakin, esim. eläimiä matkii jne. mutta puhetta kaiken kaikkiaan tulee tosi vähän ja se korvataankin tietty kiljumisella ja rääkymisellä, kun koitetaan tuoda omia sanomisia toistenkin ymmärrettäväksi. Tiedättehän.

Todella temperamenttinen tapaus on tämä(kin) tyttö.
Väittäisin että vielä pikkuisen ärhäkämpi kuin isosiskonsa. Toki oman ärhäkkyys-lisän tuo juurikin tuo puhumattomuus. Hermohan sillä menee kun joku tolvana ei ymmärrä, että sen joku puhina tarkoittaa just jotain tiettyä. No kelläpä ei käpy palaisi, jos toinen ei tajua mitä sille ähistään.
Allekirjoittanut kärähtää samantien. Niin että keneen lie neiti tullut.

Tietynlaista haikeutta on ilmassa jatkuvasti, kun pikkuinen oppii koko ajan uutta ja kasvaa ja kehittyy.
Joskus tulee se vaihe elämässä, kun sen sanonnan nauttikaa kun lapset on pieniä jaksaa oikeasti sisäistää kokonaan. Meillä se vaihe on just nyt.
Välillä tulee ihan pakahduttava tunne pientä katsoessani, älä kulta kasva koskaan isoksi. <3