Meidän päivä

Mun mielestä on tosi kivaa lukea toisten blogeista näitä Meidän päivä-postauksia.

Niinpä päätin toteuttaa itsekin tällaisen.

Mutta hei, just niin meikäläisen tyylistä settiä, unohdin kameran joka toisesta tilanteesta ja aina kun ajattelin, että laitan tuon kameran tuohon hollille niin silti tilanne ehti mennä ennen kun muistin että ai niin, se meidän päivä juttu..

Kuvia on siis mukana vaihtelevalla menestyksellä!

 

 

Heräsin 9.30 siihen, kun pikkuväki oli siirtyny samaan sänkyyn riehumaan (ts.pikkuveli oli kiivennyt pikkusiskon sänkyyn, koska sisko ei sieltä vielä itse pois pääse!).

Mieheni laittoi aamulla koululaiset kouluun ja lähti itse kokoukseen saman tien, joten mulla oli tällä kertaa tämmöinen pitempään nukuttu aamu. Kivaa!

Keittiöön kun hiippailin aamupalaa laittamaan, se näytti just niin siltä ettei kukaan ollut edellis iltana jaksanut vääntää tiskejä koneeseen, mutta ei se mitään, aina ei jaksa olla niin tehokas.

 



 



Nyt seuraa maailman noloin imurointikuva. Vaatteet sentään on mallia Päivä eikä mallia Yö, kuten tavallisesti (eli vähän siis skarpattiin blogia varten). Tukkaa ei kyllä oo skarpattu, ei sitten yhtään.

Kun saatiin siis syötyä aamupala, tartuin imurinvarteen ja suoritin villakoirien tuhoamis-session.

Tällä välin mieheni kotiutui kokouksestaan ja lähti muksujen kanssa elukoita ruokkimaan.

Sitten vielä käytiin ajelemassa ja katselemassa erästä maatila-ehdokasta, mutta ei se oikein kuitenkaan iskenyt. Eikä siitä sen enempää.

Kotiin palattuamme lähdinkin pikkuneidin kera koululaisia hakemaan.

Välipalaksi tehtiin mustikka-mansikkasmoothieta ja kuten kuvastakin näkyy se viedään käsistä sitä mukaa kun ehdin surruttelemaan. Mikäs siinä, loistava välipala!

Koulukkaat ahersivat läksyt ja samalla juteltiin koulupäivän kuulumiset, luettiin lappuset ja lippuset jne.

Pikkuneiti suunnisti päikkäreille ja toiset lapset luvattiin pelikoneille hetkeksi.

Me aikuiset viritettiin taajuudet urheilukisoihin ja seurailtiin yleisurheilun mm-kisoja Pekingistä.

 



Toisella silmällä kisoja seuraten ja toisella silmällä pyykkejä laitellen (on muuten taitolaji!hehee!) jatkui päivän kulku, joka katkesikin sitten siihen että jälkikasvu teki toisistaan hakkelusta ja matsia otettiin siitä, kuka pelaa ja katsoo milläkin ja mitäkin! No niinhän siinä sitten kävi, että desipelit nousi sen verran korkealle että pikkuneiti heräsi (tottakai just kun oli nukahtanut) ja meikäläisellähän siinä sitten paloi käpy siihen malliin että uhkaukseni jos toteutan niin kaikki pelivehkeet on pannassa ens viikon keskiviikkoon saakka. Aika alkaa NYT! Ai että mua otti päähän.

 



No siinä aikani käämejä käryteltyäni aloin sitten käryyttämään seuraavaksi pinaattilettuja ruuaksi.

Ja heitettiinpä siinä sitten eräs keihäsmitalikin ja kaikki ärsytykset tottavie unohtui siinä seuratessa ihan äärettömän jännittävää keihäsfinaalia.

Lettuja naamaan ahtaessa sitten tuumattiin, että josko mieheni lähtisi lasten kanssa mummulaan mun ratsastuksen ajaksi. Tämähän toki kirvoitti lasten suusta riemuhuutoja!

 



Ruuan jälkeen pitikin sitten tuumata vielä vähän lisää ruoka-asioita ja suunnata kauppaan.

Samalla reissulla hain postista pari pakettia, jotka sisälsivät välikausitakin ekaluokkalaiselle ja itselleni muutaman alennusmyynti rätin henkkamaukalta.

Ekaluokkalaisen takki oli ihan supersuper hieno! Alennusmyynnit kannattaa aina. Takista ei ehditty kuvaa ottamaan (eiku siis muistettu) koska kello näytti jo sitä paljon, että piti alkaa vetämään jalkaan ratsastushousuja.

 



Niitä housuja jalkaan kiskoessani sain viestin ratsastuksen opettajaltani, että olenko tulossa tunnille? Katsoin kelloa ihan että häh, pitäiskö mun olla jo siellä? No oishan mun pitänyt joo.

Pieni väärinkäsitys oli siis tullut, mut siirrettiin pari viikkoa sitten tuntia aikaisemmaksi ja minä pökö luulin että se tarkoitti vain sitä yhtä kertaa. Viime viikolla olinkin kokonaan toisena päivänä koska keskiviikkona ei passannut, ja nyt olin menossa sitten ihan väärään aikaan. Voi jee!

No pikainen soitto opelle, ja saatiin onneksi sovittua niin että menin vielä tällä viikolla vanhalle tunnille. Meitä oli siinä 7 ratsastajaa (normaalisti 5-6), olihan siinä vähän ahdas välillä, mutta onneksi päästiin pienestä sateesta huolimatta ratsastamaan kentällä, joten tilaa oli kuitenkin enemmän mitä maneesissa. Menin maailman söpöimmällä Ville-ponilla, joka oli palannut taas remmiin oltuaan hetken aikaa pois loukkaantumisen vuoksi. Poni oli just niin ihana kuin aina <3 tunti meni oikein mukavasti.

Tallilta lähtiessä koukkasin vielä mummulan kautta ja hain muun sakin kyytiin ja ajeltiin kotiin saunaan.

Sauna muuttuikin vain suihkuksi, koska joko kiuas tai mieheni oli sekoillut jotain ja sauna ei ollutkaan vielä yhtään lämmin ja ei jaksettu sitä alkaa enää vartomaan.

Siispä suihkun kautta koko sakki iltapalalle ja hampaiden pesun kautta nukkumaan.

Kun lapset nukahtivat (kymmenien vesien ja pisujen ja tärkeiden asioiden jälkeen), me mieheni kanssa vielä tuhottiin karkkipussi ja valkattiin tietokoneelta lasten koulukuvista tilaukseen lähtevät.

Sitten kello näyttikin jo sitä paljon, että hetken päästä oli hiljaista koko talossa.

 

Normi päivä. Hyvä päivä.

Haastankin teitä bloggaajia kertomaan omasta päivästä!
Ei haittaa vaikka oisit tämän joskus tehnytkin, nää on aina kivoja.