Kanalauma

Taas vaihteeksi kanapainotteista tekstiä tulossa.

Tipuset ovat kasvaneet hurjasti. Ensimmäisestä haudonnasta kuoriutuneet yksilöt ovat jo komeat kaksi kukkopoikaa ja kolme kananeitiä, eivät siis mitään tipusia enää.
Nämä isommat ovat siis jo kuusiviikkoisia ja pienemmät vasta vajaa kolmeviikkoisia.

Tiedättehän mieheni sorminäppäryyden ja käsillätekemisen taidon.
Eipähän tuhraantunut kuin muutama hullu hetki, kun pihan perälle nousi pystyyn kanala.
Paikka, jossa kanat pärjäävät sitten myös talven yli. Eristetty umpinainen koppi (johon tulee vielä lämpölamppu talveksi lämmitystä tuomaan) ja sitten ulkohäkki, johon kuljetaan pienen suljettavan luukun kautta. Nyt kesällä luukku on vielä auki yötä päivää, joten kanaset saavat sitten mennä ja tulla mielensä mukaan.

Mehän opetettiin kanoja silloin vastasyntyneinä tulemaan ruokakupille naputtelemalla sukkapuikolla kupin reunaan. Aika metkaa, että nyt kun menee ulkohäkkiin ja naputtelee ja koputtelee hetken ulostulo luukkua niin ei mene kuin hetki, kun kanat räpistelevät ulkoilmaan. Tietävät siis, että jotain herkkua on tarjolla.

Annettiin myös isompien kanojen tulla vapaasti ulos kuopsuttelemaan. Aika hyvin pysyivät siinä kohtaa missä leivänmuruja riitti. Sitten jostain syystä alkoivat pyrkimään kanalan takana menevään isoon veto ojaan, liekö siellä olisi ollut jotain parempaa syötävää.
No päätimme sitten rakentaa (ai ketkä Me?), siis mieheni teki aika ison ulkoaituun, jossa kanat nyt saavat vapaasti juoksennella päivän, eikä meidän tarvi miettiä kuinka monelle pitäisi virittää kellukkeet etteivät huku sinne ojaan.

Ai että miten paljon iloa näistä lintusista on ollutkaan.
Ulkona oleminen on pääasiassa kanojen luona touhuilua, vesien vaihtoa, ruokkimista, tai ihan vain istua ja ihmetellä niiden tohottamista.
Lapset nauttivat kun voivat mennä aitaukseen nakkelemaan leivänmuruja ja nämä päättömät höyryävät ja hössöttävät leipäpalojen perässä. Siis kanat, ei lapset. Hohhoo.
Paitsi pikkuneiti kyllä syö kaikki leipäpalat mitä sattuu huomaamaan. Yök. Ja kulkee kuin euroopan omistaja kanojen seassa ja yrittää parhaansa mukaan tehdä niistä paistia. Hieman raisut otteet, etten sanois.

Yhtenä päivänä sitten kokeiltiin, miten isommat kanat suhtautuvat näihin uusiin tulokkaisiin.
Nostettiin pikkutipujen häkki ulkoaitaukseen ja päästettiin pienet isojen joukkoon tutustumaan.
Aluksi näytti hauskalta, kaikki häärivät kaikkien ympärillä, mutta sitten nämä kaksi isompaa kukkopoikaa alkoivat kilpaa kukkoilemaan ja pienet olivat selkeästi vähän hädissään.
Niinpä pienet siirreettiin takaisin pikkuhäkkiin ja nostettiin kanalan eteistilaan eri puolelle isojen kanssa.
Eilen illalla mieheni sitten hetkeksi siirsi taas pienet isojen seuraan. Mutta eihän siitä tahtonut tulla mitään, kun nämä samaiset kukkoset nokkivat tosi kovasti näitä pieniä raasuja. Höh.
Nyt sitten varmaan kokeillaan laittaa pienet siinä siirrettävässä häkissä kanalan sisälle isompien häkkiin, saavat rauhassa tutustua (mutta suojassa kuitenkin) ja vasta kun ovat saman kokoisia kaikki niin yritetään uudelleen.

Tulipas pitkästi asiaa.
Kerrankin on sellainen sauma, että kirjottaisin vaikka mokoman toisen palstan verran lisää kun kukaan ei ole keskeyttämässä.
Iskä ja kaksi pojista lähti kylille, pikkuneiti sammui unille ja muut näpyttelevät pelikoneita, joten täällä on ihan poikkeuksellisen rauhallista.

Ihanaa sunnuntaita <3

(Kiitos teille kaikille ihanille edellisen postauksen tsemppikommenteista. Joskus sitä miettii, mitä tänne avautuu. Uskaltaako, viitsiikö, kehtaako.. Mutta aina on tullu niin positiivista ja kannustavaa palautetta, että itsekin on rohkaistunut tosi paljon lisää. Kiitos <3)