Sukupuoli se olla pitää

Tässä hiljattain sain blogiini kommentin, jonka kirjoittaja oli lukenut mielenkiintoisen jutun stressin määrän vaikutuksesta lapsen sukupuoleen. Tai jotain sinne päin, jos nyt oikein tajusin.
Että jossain joku on tutkinut, miten kovasti stressaantunut äiti saisi tyttövauvoja ja leppoisaa ja rentoa elämänvaihetta elävä taas poikia.
Kirjoittaja oli itse sataprosenttisesti todennut (kahden lapsen äitinä) tämän tutkimuksen pitävän paikkansa omalla kohdalla, mutta halusi mielenkiinnosta kuulla kokemuksia useamman lapsen saaneelta.

Tässäpä siis spekulaationi meidän perheestä.

Esikoinen on poika, aloin odottamaan häntä melko pian sen jälkeen kun meidät vihittiin. Elettiin varmasti aika rentoa ja leppoisaa elämää, vaikka kaikki olikin uutta ja ihmeellistä.

Myös toinen lapsistamme on poika. Velikultien välissä on ikäeroa vain 1v2kk. Me olimme aloittaneet rakennusprojektin ja olin muistaakseni (tai todennäköisesti) aika paljon esikoisen kanssa kaksistaan.
Täytyy tässä kohtaa tunnustaa, että muisti ei tosiaankaan riitä sen kummemmin siihen hetkeen, oltiinko stressaantuneita vai ei. Ehkä oltiin, tuskin kukaan pystyy nakuttelemaan uutta kotia pystyyn ilman pientä stressintynkää? Heh.

Kolmas lapsemme on tyttö. Lähdin töihin kun Kakkonen oli puolivuotias, ja ei mennyt kauaa kun aloin odottamaan Isoa neitiä, ikäeroa näillä kahdella on 1v5kk. Varmasti elämä oli kiireistä ja hektistä kahden pienen pojan kanssa kolmatta odottaessa ja heti tytön syntymän jälkeen laitettiin talo myyntiin ja muutettiin vuokralle, jonka jälkeen alkoi taas uuden kodin rakentaminen. Edelleen muistissa on useita mustia aukkoja, johtunee juurikin siitä että elämä pienten muksujen kanssa on aika rankkaa ja yöunet ovat varmasti jääneet vähille noina aikoina.

Nelosta aloin odottamaan myös juuri kun olin aloittanut työt. Ikäeroa kolmosen ja nelosen välissä on pikkuisen vajaa kaksi vuotta. Ja hän on siis poika.

Nelosen jälkeen mulla oli yksi keskenmeno kunnes aloin odottamaan Viitosta. Olin jälleen työelämässä ja lapsilla oli kotona hoitaja. Koin sen mieluisaksi tilanteeksi, kun ei tarvinnut hoitoon lähteä raahaamaan ketään aamulla, vaan saivat jäädä nukkumaan omaan sänkyyn kun äiti ja iskä lähtivät töihin. En muistaakseni ollut kauhean stressaantunut, toki keskenmenon kokeneena uusi raskaus jännitti alkuun, mutta se jännitys ja pelko helpottui kun viikkoja tuli lisää.

Viidennen lapsen jälkeen koin jälleen keskenmenon viikolla 18. Elämäni rankimpia kokemuksia. Kaikki ei tosiaankaan mennyt niin kuin olisi pitänyt, mutta kuitenkin kaikki meni niin kuin piti mennä. Ymmärrättekö. Tuosta kohta 4kk sitten tapahtuneesta (tuntuu kuin siitä olisi iäisyys) voit lukea tästä.

Niin, voiko tästä nyt sanoa juuta tai jaata?
En ehkä kuitenkaan täysin samaistu tuohon tutkimukseen. Osittain pitää paikkansakin.
Mun käsityksen mukaan lapsen sukupuoli kuitenkin määräytyy jostain ihan muusta syystä. Ilmeisesti miehen puolelta kuitenkin.
Ihan mielenkiintoisiahan tämmöiset tutkimukset ovat. Kiva verrata omiin kokemuksiin.

Tästä nyt tuli varsinainen tutkielma koko postauksesta. Toivottavasti pysyitte hereillä.
Itsehän meinasin nukahtaa. Hehee.

(Kuvissa häärää Viitonen, semmoinen pieni kullanmuru jonka touhuja voisi vain istua ja katsella päivät pitkät. Tai no, ehkä lelujen vienti roskikseen tai keittiön pöydällä seisominen pitää mennä keskeyttämään, mutta sitten voi taas jatkaa ihastelua. Hän on niin rakas <3)