Kahdenkeskiset hetket ovat meidän(kin!) perheessä olleet aina kortilla.
Se nyt vain on haastavaa saada yhteistä aikaa varsinkin jos pitemmälle reissulle lähdetään.
Meidän tilanteessa haastavan siitä tekee se, että mieheni koulusta johtuen täysin vapaita viikonloppuja on vähän ja toiseksi tämä meidän remusakki (viisi kappaletta eläväistä lihaa) vaatii jämptin hoitajan joka oikeasti tietää mitä tekee.
No nyt sattui niin hyvin, että vapaaviikonloppu (vielä pidennetty sellainen) löytyi sopivasti ja tuttuakin tutumpi neitokainen hoitajaksi myös.
Meidän loman voisi helposti tiivistää kahteen sanaan, yhteen lauseeseen. Oli ihanaa.
Mutta kuitenkin tiedän, että te ette tyydy siellä pelkästään yhteen ympäripyöreään lauseeseen, hahaa, niin avaan tuota ihanuutta vähän.
On ihanaa, kun
- ei tarvinut kolmeen vuorokauteen ajatella muita kuin itseään (no vähän ehkä tuota parempaa puoliskoa, mutta uskokaa tai älkää, se osaa jo tosi hyvin pärjätä itsekseenkin)
- sai automatkan päätteeksi pestä vain omat hampaat ja pujahtaa peiton alle ilman ämpärikaupalla vedenkantoa ja kymmeniä PÄÄ TYYNYYN-mylväisyjä (parempaa puoliskoa ei tarvinut kertaakaan komentaa)
- sai nukkua yönsä tarvitsematta nousta tarjoilemaan kenellekään mitään (tämä ei oikein kyllä mennyt mallikkaasti, koska heräsin kuitenkin sata kertaa siihen, että miksei kukaan itke?)
- sai syödä aamupalansa täydessä rauhassa ja hiljaisuudessa (vaikka totesin puolessa välissä ateriaa miehelleni, että eikoo vähän liian hiljaista täällä, etkö voisi vetää jotain ruisleipä-kilareita, siinä niin?)
- sai avata karkkipussin, ilman että jäät itse ilman kun pikkukädet tyhjentää sen sun nenukan edestä (niitä pusseja availtiinkin sitten oikein hartaudella, monta..)
- sai tehdä mitä haluaa, ihan koko päivän, ja vielä pari seuraavaakin..(käytiin salilla, käytiin issikkavaelluksella (ihan huikeeta!), käytiin juoksemassa, käytiin syömässä, oltiin ja oltiin..)
..mutta silti, ikävöin kotiin.
Koska kotona on ihanaa.
Koska yöheräilyt, vedenkanto, tappelut, vänkäämiset, lasten touhujen katseleminen, se on elämää.
Tällaiset lomanpätkät vain vahvistaa sitä, että kotona tulee tunne, tänne mä kuulun, täällä mä haluan olla!
Kiva oli lähteä, mutta kivempi oli tulla takaisin.
Se perinteinen.
Huippua! just näitä hetkiä tarvitaan,aina silloin tällöin...Silloin saa ihan rauhassa puhua,puhua ja puhua...Se kun ei oo aina mahollista kotosalla ollessa,ku sitä huomiota kerjää 10 muutaki ihmistä useinmiten samaan aikaan :D
VastaaPoistaTuo puhuminen on kyllä ihan totta! Saa rauhassa keskustella, sanoa lauseensa loppuun, kerrankin :)
PoistaTulee aina suhteen alkuajat mieleen, autolla ajellessa ja jutellessa <3
Voi ihana! Luin kaikki edellisetkin postaukset samaan putkeen ja sulla on kyllä kirjoittajan lahja :D Mua niin nauratti ja samalla vähän itkettikin <3 Kun elämä on just niin ksmalan ihanaa kuin kirjoititkin :D
VastaaPoistaKiitos Kupla kauniista sanoista :) <3
PoistaElämä on niin.. elämisen arvoista :)
Kuulostaa just siltä miltä pitääki!:D oli varmaa nii huippu tuo issikkavaellus!! Meiänki on ollu tarkotus lähtä kahestaa vklp reissulle kuha saahaa tosiaa sovittua amman kans millo sille sopis tulla. Tekee nii hyvää käydä kahestaa reissussa ja tulla tyytyväisenä takas lapsien luo kotiin<3.
VastaaPoistaVaellus oli ihan huippu! Mielettömät maastot tämmöisille jotka on tottunu tasamaata tallaamaan :D
PoistaKeli oli ihan huippu, mentiin lujaa pehmeillä hiekkateillä ja vastaavasti taas välillä umpimetsää! Ainut miinus oli hirvikärpäset ja niitä meinaan oli PALJON :O mutta hengissä selvittiin ;)
Jos Sotkamossa päin pyöritte niin Kainuun Vaellustallilla kannattaa käydä :)
Laatuajalta kuulostaakin! Issikkavaellus vois olla hieno kokemus, en vaa oo pitkään aikaan ratsastanu ja mies ei oo kai koskaan ollu hevosen selässä joten ei taida onnistua meiän lähteä kahestaan semmoselle :D
VastaaPoistaMutta hei, issikkavaellukselle voi hyvin lähteä vaikkei ois koskaan ratsastanut :) oikeesti! Ne on niin perusvarmoja töpsyttelijöitä, että jos vaan jonkinmoinen tasapaino löytyy niin ei muutaku rohkeesti vaan :)
PoistaToki ei kovin lujaa varmasti voi mennä, mutta kyllä se vetäjä meinas ettei koskaan oo koko retkeä menty käynnissä vaikka ois ensikertalaisiakin ollut! Kyllä siellä kyydissä pysyy :D
Ihanan kuuloinen loma teillä ollut. Huippu tuo issikkavaellus ja karkin syönti rauhassa:) :)
VastaaPoistaSe on kyllä tuossa elämän vaiheessa järjestelyjen takana että pääsee kahdestaan lähtemään. Meillä jo helpompaa kun vanhimmat lapset voi jäädä ammaksi(18,17,15 vuotiaita). Välillä tuntuu että uskomatonta, että niin se vaan tällainen aikakin koitti että tuosta noin vain voidaan käydä vaikka illalla syömässä kahdestaan. Aina niistä isoista joku jää(maksua vastaan) hoitamaan. Osaa arvostaa tätä kun tuo toinenkin vaihe vielä tuoreessa muistissa:)
Niitä aikoja odotellessa :)
PoistaKyllä niitä hetkistä sitten osaa nauttia kun harvoin pääsee, ja myös taas tästä kotonaolosta nauttii <3