Vinkkiä pukkaa

Kärsin (tai kuiva-ainekaappini kärsii) aika-ajoin sellaisista puoliksi käytetyistä paketeista, jotka ovat kivikautisoituneet kaapin perälle.

Kaikkein pahimpia kivikovia ovat fariinisokeri ja sokerimassa.
Emännöin kerran astiakutsuja ja sain lahjaksi siitä kasapäin kippoja. Just niitä semmoisia, joita sun astiakaapissa on miljoonia ja silti käytät vain niistä kahta tai kolmea.
Esittelijä mainosti näitä astioita, että ovat vesitiivitä ja ilmatiiviitä ja ovat universumin hienoin asia ja ilman niitä kuolet suunnilleen viikossa. Niin kuin me kaikki puhuisimme sen asian puolesta mihin olemme paneutuneet koko sielun ja ruumiin voimilla.

No toki te tiedättekin, että nuo kupposet hiljalleen painuivat sinne tupperivuoren kellarikerrokseen ilmatiiviine kansineen ja elelivätkin siellä öö..aikasta pitkään!
Kunnes erään kerran taas viskasin kivettyneen fariinisokeripaketin (en vielä silloin tiennyt että sitä voi vedellä pehmittää, mutta älä laita yhtä DESIÄ, niinku mä, vaan yksi RKL riittää hyvin) roskiin ja märehdin ja murehdin, että miten tämänkin asian voisi jatkossa välttää.
Siinä vaiheessa mulla sitten varmaan muistui mieleen ne ilmatiiveys-asiat ja kaivoin nää boxit sieltä kaapin perältä.

Ja hei, ne toimii! Siis ihan oikeasti, mulla on nytkin vapusta asti ollut puolikas fariinisokeripaketti siellä lootassa ja just äsken laitoin sille kaveriksi puolikkaan sokerimassa-paketin ja siellä se kelli niin pehmoisena jotta oikein iloiseksi tulin.
Pitää kuitenkin muistaa, että joskus se sokeri kannattaa sieltä yrittää pois käytellä, että ei se esittelijä luvannut mitään kymmenien vuosien säilyvyyttä sentäs, kuitenkaan.
Vaikka asialleen olikin omistautunut ja oli takuulla hallitseva ilmatiiveys-mestari.

Siinä sullekin ongelmanratkaisu jos olet yhtä toope kuin minäkin, etkä ole sitä aikaisemmin keksinyt, että fariinisokeri kannattaa laittaa ilmatiiviiseen rasiaan. Nih.

(Sokerimassasta muuten taiteilin pienen poikasen ristiäiskakkuun nimikirjaimet. Ihana pieni saa tänään nimen. Lastemme serkku, joka kirjaimellisesti syödään kun hänet nähdään <3 ei minun vaan jälkikasvuni toimesta)