Rankka päivä!!

Meidän poitsuilla leikeltiin tänään kitarisat.

Huh mikä päivä!
Toimenpide ei sinänsä ollut kummoinen, mutta nyt eletäänkin sitten tätä ihaninta vaihetta tästä operaatiosta. Toipumista.

Vähän alkuun hirvitti ajatus siitä, että molemmilta leikataan samaan aikaan, mutta ottaen huomioon kavereiden suunnattoman "sisarusrakkauden", niin ehkä tämä on ihan hyvä vaihtoehto, että kummallakin jäbällä on tiltti pois yhtä aikaa.
Ei tarvi toisen sitten sortua kiusaamaan ja härkkimään sitä, joka on kipeä. Nimittäin ei tässä tarvisi kenenkään mitään kilareita saada, eikä hypellä eikä peräkanaa juosta.

Mutta saatatte arvata, että aikamoista on kahden vauhdikkaan kaverin menoa hillitä.
Siinä missä toinen on äkäinen kuin ampiainen ja temperamenttisen luonteensa vuoksi kärähtelee tuon tuosta (äidin poika) niin toinen sitten hyppelee ja pyrähtelee juoksemaan heti kun silmä välttää! (isän poika).
Ihan käsittämätöntä miten vaikeaa on kävellä, tai olla ottamatta joka väliin pieniä ilon pomppuja.
Myös hiljaa (tai edes normaalisti) puhuminen tuottaa todella suuria vaikeuksia tälle kaksikolle joka on tottunut kommunikoimaan ämyrin lailla.

En todellakaan tiedä, miten saan nuo pysymään aloillaan viikon ajan?
En mitenkään. Teen parhaani ja ristin käteni ja toivon ettei piipaa-autoa tarvi hälyttää.

Sairaalassa tuli kyllä huomattua, miten nämä riitapukarit ovat yhtäkaikki toisilleen tärkeät.
Toinen oli humalapäissään (mainio esilääke, hih) lähdössä hoipertelemaan toisen perään kun toista vietiin heräämöön ja toinen kyseli samantien toista kun itse sai silmät auki.
Että painikoot keskenään miten paljon tahansa mutta paita ja peppu ne on vaikka päät (toistensa nimenomaan) kainalossa.

Maailman reippaimmat pojat kyllä olivat.
Ei ongelmia missään lääkkeiden otoissa eikä tippojen laitossa tai nukutuksessa.
Äidille teki varmasti pahempaa seurata sivusta, varsinkin nukutustilanteessa.

Nyt mä lähdenkin tästä viemään pikkuväkeä pois alta, neitikäinen kun ei tajua laidastakaan mitä tapahtuu, vaan yhtä autuaana vetelee laturinjohtoa äipädistä niin kuin ennenkin.
Ja toiset skitsoaa, vaikka ei sais. Huoh.

Eli iltalenkki kutsuu.