Hetki arjesta

Äiti, tänään on ne synttärit.

Mitä on ruokana?

Saanko pelata pleikkaa?

Missä iskä on?

Tän verran ku mun jalka kasvaa niin voin käyttää sun kenkiä.

Mulla on hirvee nälkä.

Mää otan ekana.

Saako vaihtaa jo vaatteet?

ÄÄÄÄÄ...Eppu kiusaa!

Hallelujaa. (What? Älä kysy.)

Millon lähetään?

Hyi, parsaa!! Eiku kukkakaalia siis.

Laula uuelleen.

Mittä iti?

Äiti koljaa tää.

Mittä Kelttu ja Kelttu?

Kiva olla täälä.

On Veela ja Vilttu tallella.

Minä Tinin kulta.

Äiti mää työn tän.

Millo oulupukki tulee?

Leppäkeiät.

Ei paltakaaliii.

Pittaätä!

Lopeta!

Tottele! (Kamalin sana evö)

Älä.

Älä viitti.

Oo hiljaa.

Oota!

Joo, kohta.

Kultapieni.

LOPETA JO!

Toisinaan toivoisin, että joku nauhoittaisi päivän keskusteluja ja niitä voisi kuunnella jälkikäteen ja niin sanotusti ottaa opiksi.

Alkoi nimittäin tuon parinkymmenen minuutin aikana kun kirjasin ylös näitä juttuja, tuntumaan siltä, että tämän talon äidin sanavarasto on varsin niukka ja vain täynnä käskyjä ja kehotuksia.

Jos sitä oppisi niinku ihan keskustelemaankin.

Aikuisten oikeasti.

Nämä on just niitä juttuja jotka vain tulevat päivästä toiseen niin automaattisesti, ettei niihin kiinnitä edes huomiota.

Ihan turhaan ei ole keksitty lausetta, kuuntele nyt itseäs!