Vastaus-postaus

(Hehkeänä eikö? Näin meillä juostaan äkkiä tallissa käymään.)

Nyt olisi sitten vastausten aika!

Sen pitemmittä puheitta, vastauksiin..

Kerro teidän joulunvietosta?

Viime vuoden ollaan oltu oman perheen kesken omassa kodissa.

Tänä vuonna erityisesti odotan joulua täällä! Unelmieni paikassa. Ihan perus puurot, joulurauhat, jouluruuat ja pukit, haudalla käynnit jne.

Joulupyhät menee pitkälti yökkäreillä lojuessa, jossain vaiheessa saatetaan pyörähtää jomman kumman (tai molempien) vanhempien luona.

Kiireetöntä aikaa rakkaiden kanssa ja hyvien ruokien ja herkkujen parissa tottakai. Odotan.

Kerro teiän ponien/hepojen hankkimisesta. Mitä kaikkea piti ottaa huomioon ja mitä kaikkea pitäs osata, ennenkuin omia hankkii?

Ponit tulivat tosiaan aika yllättäen loppupeleissä.

Suomenhevonen oli tulossa ensin ja ponit hankittiin sille kaveriksi. No suomenhevonen lähti vaan ponit jäi :)

Tuollaiset peruspollet eivät ihan hirveitä tarvitse. Kun on ruokaa, juomaa ja suojaa tarjolla niin hyvin menee. Toki perus kavio, hammas ym. huollot pitää tehdä, mutta sen kummempia vippaskonsteja me ei ainakaan olla tehty.

Aamulla ulos, päivällä harjaillaan, ajetaan, ratsastetaan tai juoksutetaan, illalla sisälle.

Ja joka ikisessä välissä käydään aidan takana rapsuttelemassa ja lepertelemässä <3 ne nimittäin ovat niiiin puoleensavetäviä otuksia.

Toki hevosista on  hyvä tietää jotain perusasioita ennen hankkimista. Ja jos ratsastettava heppa on, niin tottakai taitoa täytyy löytyä siltäkin puolelta.

Mutta kai se on eläin kuin eläin minkä hankkii, niin siinä sitä oppii matkan varrella. Kantapään kautta hyvin usein. Jostakin se on kuitenkin aloitettava.

Hyvä juttu on se, jos on joku jonka puoleen voi kääntyä ja kysyä neuvoa! Tottakai pitää myös tiedostaa se, että niihin menee niin aikaa kuin rahaakin. Ilmaista ei hevosen pito ole, oli se sitten kilparatsu tai pelkkä puskapolle.

Minkälainen joulu olisi mielestäsi ihanteellinen?

Itse aina toivon, että mahdollisimman rauhallinen. Mutta tosihan se on, että lasten kanssa juhlakin on arkea ja arki juhlaa. Sama säätö on, oli joulu eli juhannus, ja siksi monesti ei kannata edes ladata kauheita odotuksia, vaan mennään niillä mitä on. Ja koitetaan kestää ;D

Kuinka paljon olet tekemisissä sukulaistesi kanssa?

No sillain sopivasti :D ei päivittäin, mutta kuitenkin ollaan tekemisissä.

Kyläilyt nyt jää tosi vähäksi, ylipäänsä kaikkien kanssa, mutta kännykän välityksellä kuulumisista pysytään aika hyvin kärryillä. Ja ainakin ajatuksissa ootte te kaikki <3

Entä entisten koulukavereiden?

Tosi vähän. Harmittavan vähän.

Yläaste aikaiset ystävät ovat osa vielä todella tiiviisti mukana (mieheni muun muassa :D tosi tiiviisti joo), ensimmäisen opiskelupaikkakuntani kavereita nään todella harvoin, moikataan kyllä.

Ja toisen opiskelukaupunkini kavereista oikeastaan mun kämppis on edelleen <3

Nyt syyskuussa tehtiin nuoruusvuosien kavereiden kanssa viikonlopun reissu Helsinkiin, oli niin mainio huomata kuinka juttu jatkui samana kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Se kertoo aika paljon siitä missä mennään!

Mitä samoja luonteenpiirteitä sinussa ja lapsissasi on, entä mitä erilaisia?

Voi lapsiraukat :D

On jääräpäisyyttä, on tulisieluisuutta, on hiljaista jurottajaa.

Välillä tuntuu että meidän kahden (mun ja mieheni siis) luonteenpiirteitä ei olisi kai kannattanut koskaan sekoittakaan :D

Mutta on heistä jokainen silti niin oma persoonansa isolla peellä! Ja uskon että heistä jokainen tulee pärjäämään tässä elämässä. Halaus heille.

Mietitkö paljon syntyjä syviä?

En mä hirveesti jaksa.

Joskus vellon jossain vähän syvemmässäkin aallokossa, mutta kaikkihan me se tiedetään että se rasittaa ihan älyttömästi.

Toisinaan en jaksa puhuakaan mitään kovin syvällisiä. Mieluummin vain ohitan ne ja touhuan jotain missä ei niin tarvi ajatella. Voitte uskoa että olen joutunut parisuhteessa työstämään tätä asiaa paljon.

Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Kun aamu alkaa kaikilla positiivisella fiiliksellä, kun ei tarvi kiirehtiä mihinkään.

Kun lapset keksivät jotain hienoa, tai koko perhe nauretaan jonkun hauskalle jutulle.

Hyvät ruuat ja herkut, oma-aika, hepat ja muut eläimet. Oma koti.

Voi näitä on vaikka kuinka!

Minkälaisena näet elämäsi 10 v päästä tai siis minkälaista tulevaisuutta toivot?

Puhuttiin tästä yhtenä iltana saunan lauteilla.

Kauhisteltiin vähän, että sitten ollaan jo nelikymppisiä. Kaksi lapsista on jo täysi-ikäisiä jne.

Hui! Todettiin, että nyt voisi ajan pysäyttää hetkeksi. Kun tässä ja nyt on kaikki niin mahdottoman hyvin kuitenkin.

Toisaalta, onhan sitä ihminen niin utelias luonteeltaan, että olisi kauhean kiva tietää missä silloin mennään! En minä kyllä osaa sanoa yhtään :)

Mitä teillä lapset syö aamupalaksi kun tämän postauksen perusteella ette syö aamuruokaa ollenkaan?miten pienet lapset jaksaa?

Tosiaan me kotona olevat nukkua posotetaan joka aamu niin pitkään, että aamupala syödään vasta kympin hujakoilla.

Siispä olen todennut turhaksi tehdä aamupäivällä vielä ruokaa, koska juuri on syöty aamupala.

Siinä vaiheessa kun koululaiset tulevat (n.12.30) joko syödään edellispäivän ruokaa jos on jäänyt, keitetään kaurapuuro/riisipuuro/mannapuuro, tehdään smoothieta ym. tai vedetään ihan vain leipää.

Eli aamuruokaa meillä ei syödä oikeastaan koskaan.

Varmasti jos pikkuväki heräisi samaan aikaan kuin koululaisetkin niin tulisi se ruoka tehtyä.

Hyvin ovat jaksaneet tähän päivään asti näin :)

Uskotko yliluonnollisiin asioihin? Jos, niin kerro joku tosielämässä tapahtunut 'kummitusjuttu' näin syysiltojen ratoksi. :)

Jos nyt ihan kummitushommeleista puhutaan, niin en HALUAISI niihin uskoa, mutta joskus tuntuu että on vähän pakko :D kun lukee joitain ihmeellisiä juttuja.

Itselleni ei ole mitään kummempaa koskaan tapahtunut, olen kyllä semmoinen mielikuvitusmarjatta että luulen joka nurkan takana haamujen lymyilevän. Pelkään siis paljon pimeää, ja sehän on tosi hieno yhtälö täällä korvessa :D

En tiedä viitsisinkö edes kertoa tätä, mutta hiljattain tapahtui yksi ihan outo juttu.

Mieheni kyllä vakuuttaa edelleen, että se on ihan selitettävissä, mutta tiedä sitten. Lapset vakuuttivat ettei heistä kukaan ollut asialla.

Meidän pesuhuoneen ovi oli yhtenä iltana LUKOSSA! Eikä siellä siis ollut ketään. Toki lukko on voinut jäädä jotenkin huonosti kulkiessa ja kun ovi on paukahtanut kiinni niin se on pyörähtänyt lukkoon, mutta... Hyi! Olin ihan että Argh!Iik!Muutetaanko?

Vanhoissa taloissahan saattaa olla se joku semmoinen, tiedättekö? Tunne. Mutta ei täällä ole kyllä koskaan tuntunut mitään menneitten aikojen haamuja :D mieheni paiski täällä töitä koko viime talven pääasiassa yksin, eikä koskaan hänelle tullut sellainen olo että olisi jotain.

Joskus tuntuu, että onko nämä yliluonnollisuudet kuitenkin pääasiassa sitä mielikuvitusta ;)

Oletko aina asunut samalla paikkakunnalla?

Melkein koko elämäni :)

Syntymäkuntani on eri kuin tämä nykyinen asuinkunta, mutta olen ollut muutaman vuoden ikäinen kun ollaan tänne muutettu. Täällä asuin siihen saakka, kunnes kaksi vuotta opiskelin Kokkolassa ja vuoden Jyväskylässä, muuten aina täällä..enpä kerro missä :)

Ja aikalaillahan se näyttäisi siltä, että täällä ollaan ja pysytään.

Oletko käynyt ulkomailla? Mihin maahan haluaisit matkustaa?

Ollaan käyty yhden kerran ulkomailla, Tunisiassa. Olihan siellä ihan älyttömän siistiä, mutta mua ei ihan hirveesti matkustelu kiinnosta. Ja tähän elämäntilanteeseen se on aika haastavaakin. Pidemmäksi aikaa lähteä pois kotoa.

Eniten toivoisin tällä hetkellä pääseväni jossain vaiheessa veljeni perheen luokse Kanadaan. Heitä on iso ikävä <3

Mitä teillä yleensä syödään ja montako kertaa päivässä? Suosikkiruokia? Miten toteutatte vähäsokerisuutta/sokerittomuutta niin, että lapsillekin maistuu?

Lämmin ruoka on tosiaan yleensä vain kerran päivässä tai sitten päivällä keitellään sitä puuroa.

Tosi tavallista kotiruokaa tehdään jauheliha-kana-kalalinjalla. Suosikkiruuat lapsille on tietty makaroni, lihapullat ja ne nakit (mitä en kyllä suosi ihan suositustenkin mukaan kuin silloin tällöin). Myös pinaattikeitto uppoaa (paitsi itse inhoan sitä). Kaikki kiusaukset on niitä inhokkeja, mikä on harmi koska niitä on niin helppo tehdä! Ja teenkin niitä joka viikko.

Kasviksia pyrin tarjoamaan joka päivä ruualla ja hedelmiä nuo pistelevät kyllä ihan mielellään.

Sokeria tosiaan pyritään välttämään, mutta ei nipoteta kuitenkaan.

Mehuja jos juodaan niin se on omena- tai appelsiinimehua. Omaa mehua joskus.

Jogurtit on maustamatonta, tai ainakin jotain vähemmän sokeria sisältävää, eikä niitä syödä kuin yhdellä ruualla. Muroja on harvoin, vanukkaita tuskin koskaan, mysliä heitetään jogurtin sekaan toisinaan. Marjat menee smoothiessa ja puuroon nakataan mustikkaa kaveriksi.

Joskus repsahtaa herkutteluun arkenakin, mutta pääasiassa herkut vedetään perjantaina kun on karkkipäivä tai kun kyläillään tai käy vieraita.

Onko sinulla vielä toteuttamattomia unelmia, kun niitä niin urakalla olet viime aikoina toteuttanut?

No jos joskus vielä löydän itselleni sen unelmieni hepan, ponien lisäksi, niin..

Mutta tosiaan, niin paljon on tapahtunut viime aikoina että just nyt en unelmoi oikeastaan mistään.

Paitsi näin ruuan päälle ehkä rivistä Fazerin lontoonraetta. Ah.

Miten tapasit miehesi?

Me ollaan tunnettu aina. Siis niin ikään kun peppu on yltänyt kynnyksen yli, ollaan tunnettu ja vähän isompana kuljettu samassa sakissa.

Kaverista tulikin yhtäkkiä poikakaveri ja sen jälkeen aviomies.

Jos tässä nyt paljastamaan aletaan, niin mieheni on pienen ikänsä minua piirittänyt enemmän ja vähemmän. Joskus huonona hetkenä on tullutkin heitettyä, että kannattiko? :D

Mutta niin tässä on oltu yli kymmenen vuotta kimpassa ja välillä sitä katsoo toista silleen, oonko mä oikeasti TON kanssa naimisissa? Siis ei pahalla, vaan sillai ihmetellen. Absurdia.

Miten vietätte parisuhdeaikaa kiireisen lapsiperhearjen keskellä?

Ihan sillain perusjuttua, molemmat illalla omissa nurkissa puhelimella. Hehee.

No eeii..tai tehdään me niinkin, mutta sit me saunotaan melkein joka ilta, kun meillä on niin paras sauna! Sit me käydään yhdessä illalla tallissa ja syödään jotain herkkua iltapalaa.

Mitään isompia irtiottoja ei harrasteta hirveän usein, jos kerran vuodessa pääsee vaikka viikonlopuksi johonkin niin sekin riittää.

Onko teidän lapset ikinä kenelläkään ulkopuolisella hoidossa?

Meidän ammahommat on kyllä aina järjestyneet niin <3

Molempien vanhemmat ja osa sisaruksista asuu samalla paikkakunnalla.

Ihan ihan ulkopuolinen hoitaja on ollut kerran, yhtenä kesänä. Palkattiin siis ihan virallisesti kun oltiin molemmat töissä.

Yhden kerran on hoitanut mun pomon tyttö, muuten aina joku sukulaisista. Se on iso juttu se.

Haluaisitko perustaa oman yrityksen, jos niin minkä?

En oo tippaakaan yrittäjähenkinen.

Eli niin kauan kun palkka juoksee vieraalla töissä, niin tuskin perustaisin.

Pienellä paikkakunnalla asumisen plussat ja miinukset ja haluaisitko asua suuremmassa kaupungissa?

Täällä on oikein hyvä asua.

Onhan se just niin, että täällä kaikki tietää kaikkien asiat ja jopa paremmin kuin sinä itse, mutta jos sen ei anna haitata niin mikäs tässä.

En kaipaa suureen kaupunkiin yhtään, en jaksa sitä kauheaa ihmismäärää joka paikassa. Nautin omasta pihasta ja totaali omasta rauhasta niin paljon, etten vaihtaisi tätä mihinkään.

Kaupungissa on kiva piipahtaa, mutta en jäisi.

Haaveiletko pienistä vai suurista asioista, yleisellä tasolla elämässä?

Elämässä on nyt tapahtunut niin paljon isoja, positiivisia asioita, että kai se tällä hetkellä on vain ne pienet haaveet mitä olisi kiva toteuttaa tai saada.

(Eikoo niin paras :D)

Kiitos kaikille hienoista kysymyksistä, niihin on aina kiva vastailla.

Ehdotuksia kirjoitusten sisällöstäkin tuli muutamia, niitä siis toteuttamaan tottakai.

Aika moni kommentoi, että perus arkijutut on sitä parasta, mikä on kiva kuulla.

Nimittäin sitä perusarkeahan täältä kyllä riittää.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Yritetään tehdä siitä hyvä.

(Ja herätys sulle joka nukahdit, sori, tästä tuli vähän pitkä.)