Mikä mäihä

Voi että minä oon taas niin iloinen!

Tiedättekö, kun lapset saavat vaatteita hajalle enempi kuin laki sallii?
Housunpolvet on hajalla alta aikayksikön niin farkuista kuin leggareistakin, (peltihousujako tässä pitää ruveta keksimään?) puseroiden helmat ja hihansuut jäävät milloin mihinkin kiinni (rits ja räts ja oho!) ja vetoketjut irvistelevät milloin mitenkin jo parin kuukauden käytön jälkeen.

Olen huomannut että oli uutta eli käytettyä niin aina joku jostakin hajoaa.
Reiät polvissa on oikein meidän lasten spesiaali-juttu, tunnusmerkki suorastaan, mutta tänä syksynä hyvänä kakkosena on tullut vetskarit.

Ostin viime talveksi facebookin kirppikseltä esikoiselle Po.pin toppatakin.
Vähän käytetty, kuin uusi.
No yhden talven se kesti ja tänä vuonna kun vihdoin siirryttiin taas paksumpiin tamineisiin niin poika tuli koulusta pariinkin otteeseen takki sillä lailla kivasti alhaalta auenneena ja vetoketju ylhäällä ihan satanolla jumissa. Ja sitä myöten hajalla.
Tässä kohtaa joku ompelutaitoinen olisi itse korjannut, mutta en minä.

Siinä sitä sitten oltiin keskellä marraskuun pakkasia koulutakki rikki ja mitään takkikauppoja ei täällä päin ihan joka nurkalla ole tarjolla. Ja huomiseksi pitäisi takki olla päällä.
Pyhäpomppa toki löytyy, mutta arkitakkeja oli vain tämä yksi.

Minähän se en jäänyt kauaa laakereilleni lepäämään, vaan lähdin kylille ja ajoin kirpparille.
Tuonne kierrätetyn tavaran paratiisiin, jossa muuten järkeään poikkean ennen oikeaan kauppaan menoa. Ihan vaan jos sattuisi löytymään just se mitä haen.
En tosiaankaan odottanut löytäväni pojalle takkia, vaikka sillä fiiliksellä sinne meninkin, mutta uskotteko että takin löysin! Just oikean kokoisen, hyvän näköisen ja halvan. Kuusi euroa hei urheilutoppatakista on to-del-la vähän. Siis todella. Uudesta takista olisin saanut maksaa kymmen kertaisesti.
Olin ihan hykerryksissäni siellä ja oon kyllä hykerrellyt kaikille vastaantulijoille tuuriani ja sitä, että kirppikset ovat niin lahja suurperheiden (ja pienperheidenkin) äideille.

Nyt on pojalla taas takki.
Kunnes joku päivä koulusta tulee kaveri jolla on huppu revennyt, kyynärpäässä palkeenkieli TAI vetskari rikki.
Ne on nimittäin semmoisia ne.
Lapset.