Meidän maanantai

7.00 Herätys!! On mun vuoro nousta laittamaan lapset kouluun ja tehdä aamutalli. Tai en mä tiedä onko sen kummempia vuoroja, se menee kumpi sattuu olemaan aamusta kotona tai jos toinen haluaa nukkua pitempään niin toinen sitten nousee.
Lapset könyävät alas vintistä, pukevat ja syövät aamupalan (tappelematta!!).
Ulkona on muutama milli tullut lunta, koululaiset pinkaisevat iloisesti pyörillä kohti pysäkkiä.
Otsalamppujakaan ei tarvita kun kellojen käännön ansiosta aamu on hieman valoisampi.

Huiskutan muksuille heiheit ja avaan tallin oven ihanien hörähdyksien saattelemana.
Kissat aloittavat välittömän kiehnäämisen jaloissa, joten nakkaan ensiksi niille sapuskat.
Hevoset saavat kivennäis-annoksensa, jonka jälkeen vien ponit pihalle.
Hajotetaan kilpaa (ponit turvalla ja minä kengällä) jäät vesiastiasta, ja lasken lämmintä vettä jäiden sekaan. Kelpasi karvapalloillekin paremmin.
En jaksa putsata vielä karsinoita, vien vuohille heinät ja painun takaisin sisälle.
Ensin kuvasin instaan ihanan raikasta aamua hevosineen ja talleineen. Niin <3

Hipsin hiljaa takaisin sisälle, toiset vielä nukkuvat, ja kömmin viltin kanssa sohvalle jatkamaan unia.
Torkahdan tunniksi, puoli yhdeksän jälkeen kuopus huutaa vintistä äitiä ja iskää.
Syöksyn hakemaan neitiä alas, ettei hän herätä isoveljeään joka nukkuu vielä.
Saan unisen seuralaisen viltin alle, joka käpertyy siihen ihan lähelle <3 Mietin, kuinka onnellinen olen hänestä. Vielä pienestä.
Hetken kuluttua isovelikin herää ja viltin alla tulee jo niin ahdasta, että päätetään herätellä iskä (kutittamalla) ja lähteä aamupalalle.

Aamupalan jälkeen heiluttelen hetken imuria, ovella käy mustalaismies kauppaamassa loimia! ja pistän päivän ekan pyykkikoneellisen pyörimään. Mieheni siivoilee keittiötä.
Maksan laskut (tili tuli tili meni..) ja siirrymme ulos koko porukka.
Siivotaan karsinat ja harjataan ponit ja touhutaan hetki laitumella niiden mussukoiden kanssa.
Ne on niin <3. Oon ihan rakastunut ja kiintynyt niihin. Pelkkä ajatuskin niistä luopumisesta tuntuisi pahalta. Toivottavasti ne on meillä..kauan.

Ulkona vierähtää aika niin nopsaa, että ehdimme juuri sisälle välipalasmoothien tekoon, kun koululaiset saapuvat.
Välipalan jälkeen luen hetken edellisviikon Kodinkuvalehteä ja Fit-lehteä, teen kauppalistan ja lähden kylille. Unohdan paketin oven pieleen, joka olisi pitänyt palauttaa.
Ekaluokkalainen lähtee samalla oven avauksella kaverilleen muutamaksi tunniksi.

Kaupasta lähtee mukaan perus maitoa-leipää.
Kotiin palatessa Esikoinen alkaa kuorimaan perunoita keittoa varten, mieheni tekee kouluhommia ja itse valun kellariin pyykkiä laittamaan. Pienet leikkii pikkulegoilla ja tappelee syksyn ekasta lelulehdestä.
Jatkan poikani aloittamaa perunashowta ja paistan jauhelihan valmiiksi.
Valtuutan mieheni jatkamaan keiton tekoa ja karkaan itse kirjoittamaan blogia.

Ruoka on valmista!
Koulussa on "Älä jätä mitään"-ruokaviikko ja esikoinen ehdottaa että pidettäisiin sellainen kotonakin. Hieno idea. Ja hän itse sinnikkäästi syö yökkimättä keitosta perunatkin (mitkä yleensä jättää syömättä koska ei ole syönyt perunaa sitten viiteen vuoteen tai jotain, älkää kysykö miksi!) ja heittää ylpeänä ylävitoset lautasen tyhjennyttyä.
Toiset ylävitoset saadaan kun tsekkaan Wilmaa ja huomaan enkun kokeen tulokset. 9+. Vau.

Ruuan jälkeen siivoillaan keittiötä porukalla, mieheni valmistautuu kouluun ja virittelee tietsikalle näkyvyyksiä ja kuuluvuuksia. Yritän katsella puhelimella YouTubesta Ystäväni hevonen-videoita, mutta lapset tappelevat paikoista niin että mun kuuluvuus ja näkyvyys on nolla. Hermothan siinä menee, joten pistän puhelimen pois.
Lorvitaan hetki olohuoneessa, mieheni koulu loppuu tältä illalta lyhyeen kun opettaja ei saa tekniikkaa toimimaan, joten hän ei sitten tänä iltana istukaan koko iltaa koneen ääressä.

Päätän vetäistä pitkästä aikaa kotijumpan.
Heti on kourallinen kavereita virittämässä penkkejä ja hyppynaruja, täällä todella ollaan valveutuneita kotijumppaajia koko sakki!
Ai että teki hyvää. Lopuksi vedän vielä portaissa edes takaisin (pyykkipinot kainalossa) niin kauan että henki lähtee. No eeeeiii...

Kun hiki on hetken kuivunut, lähdetään viemään ponit sisälle ja tekemään iltatalli. Kello on seitsemän.
Isosisko vie hienosti Viltsun ihan itse ja voi sitä ylpeyden ilmettä, niin äidillä kuin tyttärelläkin.
Rapsutellaan vielä hetki molempia poneja ja kissoja ja lähdetään sisälle iltapalalle missä toiset on sillä välin siivonneet lelut. Noin niinku ainakin melkein.
Muksut katsovat hetken videoita ja itse lähden suihkuun.
Mieheni tekee hetken töitä koneella ja vähän ennen kasia ruvetaan iltapalalle.

Pojat tappelevat juustohöylästä!! ja siitä meinaa syttyä varsinainen sota nyrkkeineen ja kamppauksineen. In-ho-an sitä. Sitä siis että joka inahduksesta pitää olla toisen kurkussa kiinni.
Siispä poistan pojat pöydästä ja keittiöstä meidän makkariin, josta ei poistuta ennen kuin asia on selvä. Seison itse ylimmäisenä tuomarina ovella, joka ei aukea ennen kuin kaverit ovat rauhoittuneet ja asia on käyty läpi. Miljoonannen kerran tässä vuosien aikana. Huoh.
Loppu iltapala sujuu ihan sopuisasti ja siirrymme vinttiin hampaitten pesulle.
Vielä ehditään lukea iltasaduksi Kimo karkuteillä-kirjaa, jonka Isosisko sai heppakirjakerhosta.
Tuumaamme samalla, että olisi kiva jos olisi huoneessa kirjoille oma hylly. Niitä kun nyt alkaa tulemaan joka kuukausi.
Sitten iltarukoukset, hyvän yön-halit ja suukot.

J lähtee suihkuun ja itse selailen blogeja pikaisesti.
Yläkerrassa tulee pian hiljaista. Pikkuneiti suorittaa vielä jokailtaiset pissat-kakat-juomiset ja kohta viimeinenkin kälätys vaimenee.
Syömme iltapalaksi salaattia kaikilla höysteillä ja istumme hetken vain nauttimassa hiljaisuudesta ja hetkestä omaa aikaa ja yhteistä aikaa. Kipaistaan vielä talliin viemään heiniä lisää poneille, kello on kymmenen.
Aamun aikainen herätys alkaa jo painaa, joten kohta on hiljaista koko talossa.

Peruspäivä. Hyvä päivä.

(Kuvat ovat tältä päivältä. Ihana talven ihmemaa näkyy ikkunasta. Kohta taas tallihommiin ja lapset haluavat ratsastaa. Toivottavasti tämäkin on hyvä päivä.)

Ps. Kysymyksiä kysymyksiä. Niitä saa esittää vapaasti!