Lastenhuoneet: Osa 1

Joku teistä lukijoista toivoi postausta lastenhuoneista.
Niitä on tuolla yläkerrassa kolme kappaletta. Yksi iiiso (tyttöjen), toinen vähän pienempi (kahden pojan) ja pieni (isoveljen).
Tämä postaus keskittyy nyt tuohon pienimpään huoneeseen. Yksiöön.

Tässä huoneessa asuu lukutoukka.
Seinällä roikkuva kori, vaatekaapin tyhjät hyllyt, koulupöydän laatikot, sängyn aluset ja sängyn päälliset on normaalitilanteessa vuorattu Aku Ankoilla ja Roope-Sedillä.
Otin nämä kuvat heti viikkosiivouksen jälkeen, normaali arjessa lastenhuoneisiin ei juurikaan kameran kanssa ole asiaa, paitsi iltaisin kun paikat laitetaan kuntoon. Ja silloin ei kuvista tule valon vuoksi hyviä.
Ei siis kannata luulla, että lastenhuoneet ovat tässä kuosissa muuta kuin siivouksen jälkeen viisi minuuttia. Tehän niin tiedätte.

Tämän huoneen poika teki meistä äidin ja isän ensimmäistä kertaa yhdeksän vuotta sitten.
Hän halusi jo edellisessä kodissa huoneensa yhden seinän mustaksi ja tähän uuteen huoneeseen valikoitui sama väri. Tuo huone on kuitenkin neliöiltään sen verran pieni, että päätimme vetäistä mustaa vain pienimpään seinään ja kun vaatekaapit vielä päätyivät tuolle samalle seinälle, lopputulos ei ole liian synkkä, vaan sopivan särmä.
Huone oli aikaisemmin jonain varastotilana ja sitä jouduttiinkin leventämään hiukan, että siitä saatiin oikeasti asumiskelpoinen tilaltaan. Viereinen huone oli sen verran iso, että vaikka seinää siirrettiin niin sinne jäi vielä edelleen oikein hyvin tilaa.

Tässä huoneessa ei ole mitään ihmeellisyyksiä.
Lehtikori on ehdoton, vaikka siihen meneekin vain 1/10 kaverin lehdistä.
Pöllökoukut on tilattu Ellokselta (samoin kun tuo kori), niissä olisi tarkoitus roikkua koulureppu, mutta tehän tiedätte että käytännössä se roikkuu siinä vain loma-aikoina. Ehkä viikonloppuisin, jos muistat paasata eteisessä lojuvasta repusta tarpeeksi, se liikkuu jopa yläkertaan saakka.
Julisteet ovat Vindikin ja ne kehystettiin tauluiksi. Tuo kertotaulu-juliste on ihan mainio!

Kirjoituspöytä ostettiin Ikeasta jo vanhaan kotiin, ja se onkin varsin kärsinyt osittain (vaikka siinä ei koskaan läksyjä ole tehtykään) kun tämä PellePeloton värkkää siinä milloin liimojen milloin tussien kanssa. Elämän jäljet saa tietysti näkyä, niiltä ei vain voi lasten kanssa välttyä.
Pöydän kanssa samalla seinällä on lisäksi hyllykkö, jonka löysin kirppikseltä (johon on aseteltu erinäistä krääsää) ja tauluhylly, joka on pyhitetty pojan tärkeimmälle tavaralle.
Siinä nököttää kehyksissä kortti varustettuna Puljujärven nimmarilla. Olisin voinut kehystää sen oman sänkynikin yläpuolelle, mutta annoin sitten periksi.
Äiti-ihminen. Eihän se nyt sovi. Fanittaa pikkupoikia. Kauheaa!!

Isojen poikien huonetta on muuten aika haastava sisustaa.
Pienille löytyy kaikkea kivaa, mutta isommat ovat jo vähän haastavia siinäkin suhteessa että heiltä löytyy jo mielipidettä siihen että mitä saa olla ja mitä ei.
Niinpä huone saa vapaasti olla kaverin itsensä näköinen äidin näköisellä twistillä. Heh.

Ai niin, huoneen nurkka on muuten yleensä tumpattu täyteen mailoja, varusteita, palloja ja kypäriä.
Ne korjasin pois kun eihän ne nyt hirveän esteettisen näköistä kamaa ole.
Eli tässä huoneessa asuu myös poika, joka rakastaa jääkiekkoa ja jalkapalloa.
Hän on niin hieno miehen alku <3