Hups, unohdin!

Oon hirveästi yrittänyt tehdä töitä sen eteen, että muistaisin asioita paremmin.

Kalenteria on tullut täytettyä, niin seinäversiota kuin puhelimenkin, että tulevat menot pysyisivät suunnilleenkaan mielessä.
Vieläkö oppisi vilkaisemaan sitä kalenteria joka välissä, heh.
Unohtelu ja muistamattomuus on ollut aina suoraan verrannollinen elämäntilanteeseen. Pikkuvauva aikoina olen kulkenut aina jossakin sellaisessa unohtelukuplassa, että välillä on itsekin oikein säpsähtänyt, miten itsestään selviä asioita on unohdellut.
Ne perinteiset, mihin olinkaan tässä kävelemässä-jutut muun muassa.

Töissä varsinkin muistinystyröitä on pakko pitää virkeänä.
Kenen tilaus pitää olla mihinkin mennessä valmis, mikä tilaus pitää olla nyt mukana kun lähden ja niin edelleen. Töissä tuleekin skarpattua aina niin, että mitään isompaa unohdusta ei onneksi ole koskaan sattunut.

Sitten on nämä koululaisten muistamiset, joissa olen to-del-la huono. Argh.
Kaikki hiihdot, luistelut, uinnit, naamiaiset, kokeet, vanhempainvartit, terkkarit, synttärit ja harrastukset (no ne kyllä yleensä muistaa säännöllisen toistuvuuden vuoksi).
Wilma kun piippaa kolmen eri lapsen juttuja informoiden, niin kyllä on yhden jos toisenkin kerran joutunut vielä illalla ennen nukkumaan menoa tarkistamaan, että pitikö nyt olla ne sukset vai ei.

Myös neuvolat, hammaslääkärit ja fysioterapiat on semmoisia satunnaisia menoja, jotka joskus ovat unohtuneet ihan sata-nolla.
Sieltä ei perään soitella, jos et paikalla ole, joten se tunne kun sen menopäivän iltana sydän jättää yhden lyönnin välistä kun tajuat että, hitsi!! Tänään ois ollut hammaslääkäri. Vähän se ottaa päästä.
On muuten monenlaisia muistikikkoja, joilla pystyy muistamaan asioita.
Myös aivojumppa-jutut on hyödyllisiä. Joskus kannattaa mennä sinne epämukavuusalueelle ja rääkätä kropan lisäksi aivojakin. Se kannattaa!

Tästä saimmekin oivan aasinsillan noihin ylläoleviin kuviin.
Pääsiäinen tekee tuloaan, ja olen jo pitkään katsellut somessa ihmisten kuvia kylvötöistä ja ajatellut, että eikait sitä nyt vielä kannata ruohoja kylvää.
Kunnes eilen havahduin että, äääk! Olenko jo auttamattomasti myöhässä?
Äkkiä töiden jälkeen kauppaan, ohrat ja multapussi kyytiin ja kotiin. 5vrk menee itäessä, joten toivoa sopii hyviä itämiskelejä.
Paitsi että mun istuttamis-historiaa kun katselee taaksepäin, niin kylmä totuus on, että 1/10 istutuksesta on onnistunut.
Nytkin innostuin ehkä kastelussa hiukan liikaa, notta sitten meirän suklaamunat kököttää mullassa jos hukutetut siemenet ei pintaan asti selviä. Tsempit mulle.

Täytyy tässäkin asiassa toivoa, että lapset eivät aikuisena enää muista eivätkä traumatisoidu äidistä, joka ei saanut edes rairuohoa pääsiäiseksi pystyyn.
Ostan oikein isot suklaamunat heille, niiden varjoon jääköön multaisessa vedessä lilluvat siemenet.
Siellä sokerihuuruissa mullassa tököttävät tiput kelpaavat vaativammillekin mukuloille.

Rauhallista pääsiäisviikkoa kaikille <3