keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kävin kaupassa..


..ilman rahaa.

Eilen ärsyynnyin ihan totaalisesti.
Meillä meni hevostelut päivällä pikkuisen pitkäksi, niiden kanssa touhutessa ei muista ikinä seurata kelloa, ja yhtäkkiä olikin jo kello niin paljon että olisi pitänyt kovaa kyytiä alkaa väsäämään ruokaa.
Siinä oli vain yksi mutta, ei ollut mitään ruokaa mitä väsätä, joten ihan vauhdilla kauppaan!

Äkkiä vaihdoin tallikamppeet veks, keräsin kauppakassit kainaloon, kurkkasin jääkaappiin puuttuvia juttuja tsekaten ja lähdin huristelemaan noin 8km matkan kylille.
Ihan raskasta kaasujalkaa käytellen kurvasin marketin parkkipaikalle, nappasin kassin käteeni ja tunnustelin taskut varmistaen puhelimen ja maksuvälineiden olemassa olon.
Tap tap, toinen tap tap, kolmas taptap jne. Tyhjää.
Ei puhelinta, ei ajokorttia, ei bonuskorttia, ei pankkikorttia. Itkin.

Olin niin vihainen itselleni.
Tiedättekö, niin kuin vain itselleen voi olla vihainen.
Murisin ja ärisin ja lausuin ihan ääneen pari valittua sanaa sille törpölle joka täyttää meikäläisen kuoret. Ja kaiken huippu, ensimmäinen ajatus oli soittaa miehelleni, että mulla jäi puhelin ja rahat kotiin, pyydätkö lapsista jonkun juoksuttamaan ne pihalle kun tulen hakemaan. Just.

Ei muuta kuin nasta lautaan ja risut ja männynkävyt ja kaiken maailman körröttelevät mummot hautaan, no vitsi vitsi..(mistä ihmeestä niitä muuten alkaa sataa siihen tielle kun oikeasti on vähän kiire?).
Päätä alkoi särkeä ja väsyttikin niin ja tympäisi edelleen.

Ja ärsytys vain lisääntyi kun ajoin kotipihalle, siellä lapset olivat mielestänsä keksineet hienon jutun ja otattivat aurinkoa Hondan takaluukun päällä ikkunaa vasten makoillen.
Äkkiä alas sieltä!!
Ja ulko-oven edessä oli kasa muovipulloja vesisodan jäljiltä, jonka olin kieltänyt ainakin kahdeksan kertaa ennen kun lähdin, koska nyt ei todellakaan ole mikään vesisotakeli enkä jaksa kattoa niitä läpimärkiä vaatteita sisällä ja te kaikki vilustutte kuoleman sairaiksi ja kuka ihme tänne on kävellyt kuraisilla kengillä ja ja ja!! mäkä mäkä. Vedin varmaan vielä kehitysmaan nälkään kuolevat lapsetkin siihen mukaan kun niin ärsytti.

Eilen ei tottavie kokattu pitkän kaavan mukaan gourmet-ateriaa, vaan vedettiin makaroneilla ja nakeilla, kasvikset ketsuppipullosta.
Oli niin hyvää.

Mitä me tästä opimme?
Kun yksi tilanne johtaa toiseen ja kolmanteen niin hermojen menetys on taattu.
JOS olisin katsonut kelloa ja JOS olisin lähtenyt ajoissa kauppaan ja JOS ei olisi ollut niin kiire niin se puhelinkin olisi varmasti mennyt oikean takin taskuun.
Sori vaan Kiire, inhoan sinua.

8 kommenttia:

  1. No mutta nyt nauroin !!! :D niin hyvin kirjoitat ja pystyn tosissaan samaistumaan tuohon, kun menee hermot niin menee hermot ja oksat pois vaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei siinä sanoja säästellä kun ladataan täyslaidallinen ärsytystä ilmaan :D ja jälkeen päin tajuaa mitä kaikkea tyhmää sitä tulee sähistyä..ja naurettavaakin..

      Poista
  2. Voi ei. Osaan kuvitella tilanteen! Valitettavasti kokemustakin siis löytyy.:D mutta voin sanoa,että vielä enemmän se tympäisee,ku on kerenny latoa ostokset hihnalle, myyjä sanoo summan ja sitte ku kaivat laukkua/taskua,ni huomaat ettei sitä maksuvälinettä löydy!!siinä tekis kyllä mieli alkaa märistä. Kaikkea se väsymys teettää! Tai ainaki sen pikkiin laitan.:D nimittäin viimeksi vastaavia unohduksia tapahtui kun toisiks nuorin valvotti..
    Onneksi sitä ei näköjään oo ainut unohtelija,vaikka syy eri olikin.:P
    Minttuliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulle on myös sattunut pari kertaa noin että vasta kassalla huomaan rahojen puuttumisen ;D täällä pikkupaikkakunnalla kyllä tunnetaan niin että oon hakenut jopa kerran kotoota lompakon ja mennyt heti maksamaan..
      Autossa jos on niin ei oo niin paha, mutta on se aina aika nolo :)

      Poista
  3. Hyvin kuvailtu! Ja kuulostaa tutulle. :D nälkäisenä olen minäkin (melko) hirviömäinen mäkättäjä ja kaikki tympäsee. :| pitäis aina kun huomaa nälänpoikaisen mahan pohjalla muistaa se sanonta "Syödään ensin." koska sen jälkeen kaikki näyttää aina vähän paremmalta tai ainakin vähemmän huonolta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkä on kyllä kamala :/ silloin tulee kiukuttua lähes yhtä herkästi kuin väsyneenäkin! Ja entäs niiden yhditelmä :D

      Poista
  4. apua, meinaan nauraa ääneen kun luen sun postauksia..:D mäkin just vähä aika sitten lähin käymään muka nopeesti lähikaupas ostamas muutaman jutun kun viikonlopun jälkeen olin kämpälle tullut. no, ostoksia kerty siihen kassalle kivasti jonkun verran ja kassa sano summan. siinä vaihees aloin sit ettiä pankkikorttia..jota ei löytynyt mistään.käteistä ei tietenkään ollut senttiäkään ja kello oli illalla puol kymmenen. soitto samas kämpäs asuvalle siskolle et voiksä tuua rahaa ja kaiken lisäks tyyppi oli jo yöhousut jalas peiton alla. se siitä "nopeesta" reissusta..:D nyt jo vähän naurattaa, silloin ei kun olin aivan poikki viikonlopun aamuvuoroista ja 3km kämpälle kävelemisen ja tavaroiden rehaamisen jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että ne tilanteet ottaakin niin paljon siinä hetkellä päästä :/ mutta jälkeenpäin voi naureskella :D

      Poista