Kävin kaupassa..

..ilman rahaa.

Eilen ärsyynnyin ihan totaalisesti.
Meillä meni hevostelut päivällä pikkuisen pitkäksi, niiden kanssa touhutessa ei muista ikinä seurata kelloa, ja yhtäkkiä olikin jo kello niin paljon että olisi pitänyt kovaa kyytiä alkaa väsäämään ruokaa.
Siinä oli vain yksi mutta, ei ollut mitään ruokaa mitä väsätä, joten ihan vauhdilla kauppaan!

Äkkiä vaihdoin tallikamppeet veks, keräsin kauppakassit kainaloon, kurkkasin jääkaappiin puuttuvia juttuja tsekaten ja lähdin huristelemaan noin 8km matkan kylille.
Ihan raskasta kaasujalkaa käytellen kurvasin marketin parkkipaikalle, nappasin kassin käteeni ja tunnustelin taskut varmistaen puhelimen ja maksuvälineiden olemassa olon.
Tap tap, toinen tap tap, kolmas taptap jne. Tyhjää.
Ei puhelinta, ei ajokorttia, ei bonuskorttia, ei pankkikorttia. Itkin.

Olin niin vihainen itselleni.
Tiedättekö, niin kuin vain itselleen voi olla vihainen.
Murisin ja ärisin ja lausuin ihan ääneen pari valittua sanaa sille törpölle joka täyttää meikäläisen kuoret. Ja kaiken huippu, ensimmäinen ajatus oli soittaa miehelleni, että mulla jäi puhelin ja rahat kotiin, pyydätkö lapsista jonkun juoksuttamaan ne pihalle kun tulen hakemaan. Just.

Ei muuta kuin nasta lautaan ja risut ja männynkävyt ja kaiken maailman körröttelevät mummot hautaan, no vitsi vitsi..(mistä ihmeestä niitä muuten alkaa sataa siihen tielle kun oikeasti on vähän kiire?).
Päätä alkoi särkeä ja väsyttikin niin ja tympäisi edelleen.

Ja ärsytys vain lisääntyi kun ajoin kotipihalle, siellä lapset olivat mielestänsä keksineet hienon jutun ja otattivat aurinkoa Hondan takaluukun päällä ikkunaa vasten makoillen.
Äkkiä alas sieltä!!
Ja ulko-oven edessä oli kasa muovipulloja vesisodan jäljiltä, jonka olin kieltänyt ainakin kahdeksan kertaa ennen kun lähdin, koska nyt ei todellakaan ole mikään vesisotakeli enkä jaksa kattoa niitä läpimärkiä vaatteita sisällä ja te kaikki vilustutte kuoleman sairaiksi ja kuka ihme tänne on kävellyt kuraisilla kengillä ja ja ja!! mäkä mäkä. Vedin varmaan vielä kehitysmaan nälkään kuolevat lapsetkin siihen mukaan kun niin ärsytti.

Eilen ei tottavie kokattu pitkän kaavan mukaan gourmet-ateriaa, vaan vedettiin makaroneilla ja nakeilla, kasvikset ketsuppipullosta.

Oli niin hyvää.

Mitä me tästä opimme?

Kun yksi tilanne johtaa toiseen ja kolmanteen niin hermojen menetys on taattu.

JOS olisin katsonut kelloa ja JOS olisin lähtenyt ajoissa kauppaan ja JOS ei olisi ollut niin kiire niin se puhelinkin olisi varmasti mennyt oikean takin taskuun.

Sori vaan Kiire, inhoan sinua.