Ihania lukuhetkiä

Meillä luetaan paljon.
Tämän hetken kolmevuotiaan suosikkikirja on Hanhiemon Satuaarre. Myös Hanhiemon Iloinen lipas, tämä runokirja, on suosittu.

Äiti lue uuelleen se kilvet-juttu!
En tiedä mistä johtuu, mutta lapset tarttuvat juuri näihin kohtiin joista itsellä tekisi mieli hypätä yli.
Miettikääpä oikeasti näitä vanhoja kunnon satuja.

Punahilkka

Susi syö isoäidin elävältä ja yrittää syödä myös pikkutytön, mutta onneksi puunhakkaaja sattuu juuri paikalle kirveineen ja tappaa ryskäyttää suden tuosta vain ja avaa vielä kaupan päällisiksi suden vatsankin siinä niin. Varsinainen teurastus.

Lumikki

Ilkeä äitipuoli tekee kaikkensa tappaakseen Lumikin.
Käyttää niin palkkamurhaajaa (metsästäjä) kuin myrkyttämistäkin (omena).
Olisivat hei oikeasti menneet johonkin äiti-tytär-terapiaan.

Tuhkimo

Äitipuoli ja siskot kiusaavat Tuhkimoa niin hirveästi, että joku Kivakoulu-kampanja ois kyllä tarpeen. Henkistä ja fyysistä rääkkäämistä niin että ihan itkettää.

Fakta on se, että jos jotakuta ei kiusata, syrjitä tai muuten laiminlyödä jättämällä jonnekin metsään, niin joku yrittää murhata, tappaa, ampua, myrkyttää tai vaivuttaa ikiuneen.
Heikommalla alkaa vatsa mennä tässä kohtaa sekaisin ja yöunetkin saattava jäädä vähiin, vai mitä?
Jos ajatellaan näin aikuisten oikeasti.
Mutta! Lapsethan ne ovat tässäkin niin yksioikoisia. Se riittää, että tarinassa käy lopulta hyvin. Prinsessat saavat prinssinsä ja paha palkkansa. Siihen se kai perustuu tämä homma.

Joka tapauksessa sadut ovat ihania, hassuja, opettavaisia ja vähän jännittäviäkin joskus.
Siinähän se niiden suola on.

Me jatkamme edelleen Hanhiemon lukemista.
Jos pienin saa valita, luetaan Punahilkkaa, Kolmea pukkia tai Olki, hiili ja papua.
Isommat valitsevat usein Susi!Susi tai Piparkakkupoika tai Ruma Ankanpoikanen.
Kaikissa kuollaan, tullaan syödyksi tai nokitaan puoli kuoliaaksi, mutta satua se vain on.

Luetaanko teillä?