Virvon varvon..

Se menee näin: Virvon varvon varvasta, hikistä ja karvaista...! (käkätystä)

Hei nyt lopettakaa, ette te voi opettaa pienille tommosta, sitte ne rupiaa sielä ovella sitä sanomaan. Höpö höpö.

*kikatusta*. Hikittä valvatta! Äiti mää en otaa titä tanoa.

Ei se haittaa. Voit sanoa sitten mitä osaat, ainakin hyvää pääsiäistä! Eikö niin?

Mää tanon, anna palkka mulle.

No sehän se tärkein. Muahhah.

Meillä tosiaan virvotaan vasta tänään, lankalauantaina.

Aion ehkä joka pääsiäinen selvittää, mistä tuo tämän päivän virpomisperinne on tullut, mutta vielä toistaiseksi olen unohtanut sen joka pääsiäinen. Että miksi siis täällä meillä ja lähipaikkakunnilla virvotaan tänään, eikä palmusunnuntaina?

Jännitystä oli vähän jo ilmassa eilen illalla sillä tavalla lievästi ilmaistuna, että suurin osa jengiä hyppi pitkin yläkertaa vielä pitkään sen jälkeen kun olisi pitänyt olla jo hiljaa.

Jännitystä ei yhtään vähentänyt se, että illalla katsastettiin valmiiksi essut, huivit, hatut ja mekot ja kaivettiin kaapista korit ja sangot. Pajunkissojen koristelua unohtamatta.

Yleisesti ottaen kaikki extra-toiminta saa meidän lapset repimään pelihousut etukäteen, joten paras tapa välttää härdelliä on olla kertomatta etukäteen mitään mitä tapahtuu. Mutta joissakin tilanteissa se kertomattomuus on lähes mahdotonta, kuten nyt.

Väitän, että sitä on ilmassa muissakin kortteleissa?

No onhan se jännittävää, eihän siitä pääse mihinkään.

Äidin ja isän hauskin hetki tässä päivässä on ehdottomasti se, kun otetaan maalit ja ruvetaan maskeeraamaan ja puvustamaan.

Meinasin kuolla muutamaan otteeseen nauruun, vaikka tietenkään nyt kenellekään saa nauraa, hyi kun rumaa, mutta siis oikeasti, en silti niin kestä.

Loppupäivästä onkin sitten hauskuus kaukana.

Kierroksen jälkeiset tunnit ovat täyttä tuskaa.

Siihen liittyy vahvasti humalan aiheuttamat nousut (hihitys, villi meno ja riehakkuus) ja laskut (huono olo ja paha mieli takavarikoiduista suklaista).

Siis lapsilla hauskuus toki, aikuisilla se tuska.