Mulle käy kaikki

Joku on (tai suurin osa on) kesäihminen.
Toinen tykkää talvesta.
Minä olen ehdottomasti kaikkien vuodenaikojen ihminen.

Kevät.
Rakastan kevättä.
Rakastan veden tippumista räystäältä, kevätjoen huumaavaa pauhua ja jäiden lähtöä.
Rakastan talitinttien laulua kun istun portailla nauttimassa ensimmäisistä lämmittävistä auringonsäteistä.
Rakastan sulavia lumia, maan märkää hajua, rapaisia saappaita (sanoinko just ton?) ja hevosten talvikarvan lähtöä (sanoinko juuri tuonkin?)
Rakastan.

Rakastan kesää.
(Ps. Tuo valkoinen ei ole lunta vaan kuvamuokattua palanutta nurmikkoa)
Rakastan sitä kaikkea vihreyttä, lämpöä (mikäli sellaista sattuu olemaan), rakastan tyyniä kesäiltoja jolloin joki on aivan hiljaa.
Rakastan mansikoita ja hevosten ruohon rouskutusta laitumella.
Rakastan valoisia öitä ja uintireissuja, pyörälenkkejä ja ratsastusta pölyävällä kentällä (niin varmaan joo).
Rakastan kevyttä kesäsadetta ja shortseja.
Rakastan.

Rakastan syksyä.
Rakastan sadetta, pimeää ja sumua.
Rakastan syyskuun leppoisia aurinkopäiviä, rakastan lokakuun pimeitä iltoja ja sumuisia päiviä. Rakastan kiiltelevää asfalttia ja ensimmäisiä pakkas-aamuja.
Rakastan marraskuun kylmyyttä, toppavaatteita ja pipoja. Villasukkia ja villatakkeja. Kynttilöitä ja joulun odotusta.
Rakastan sitä pientä valoisuutta kahden pimeän välissä.
Rakastan kun saa käpertyä itseensä, perheeseensä, sohvan nurkkaan ja viltin alle.
Rakastan.

Rakastan talvea.
Rakastan huurteisia puita ja lumista maisemaa.
Rakastan pakkasia, rakastan jäätyneitä sormia ja varpaita (no eipä liiotella), rakastan suksia ja luistimia.
Rakastan lumen narskuntaa kavioiden alla, rakastan painaa kylmät sormet hevosen pitkään talvikarvaan.
Rakastan huuruavaa hengitystä ja ensimmäisiä auringon säteitä jäisissä puissa.
Rakastan lumen kolaamista, lasten iloa pulkkamäessä, rakastan kuumaa kaakaota ja laskiaispullia.
Rakastan laukata pellolla niin että lumi pöllyää.
Rakastan.

Sain inspiraation tähän tekstiin, kun olen ihmetellyt sitä kauheaa voivottelua synkästä ja pimeästä marraskuusta. Täällä somessa varsinkin.
Olen itsekin kova valittamaan ja en tosiaankaan aina jaksa olla yltiöpositiivinen joka asiasta, mutta nyt mua on alkanut ärsyttämään toisten valittaminen. Älkää taaskaan kivittäkö!
Siis kun mun mielestä tää on ihanaa aikaa. Ja me täällä Suomessa joudumme enemmän katselemaan tätä harmaata kuin vihreää, se on vain fakta.
Sen kanssa vain pitää elää.
Mutta saa ja pitääkin aina vähän valittaa, se on just parasta, kunhan se ei pääse niskan päälle.

Eilen ajelin töistä kylille ja oikein ihastelin miten karun kaunis on luonto myös marraskuussa.
Mustan, harmaan, ruskean ja vähän vihreän sävyjä sumun läpi siivilöityneenä. Kaunista.
En tiedä miten olenkin nyt ollut erityisen pirteä mieleltäni. Mua ei haittaa sade, ei pimeys eikä kylmyys (paitsi työaamuina kun suoraan lämpimistä peitoista pitää mennä ulos), mutta sekään ei haittaa.

Tiedättehän että joulu on tulossa kovaa kyytiä.
Fiilistelkää hyvissä ajoin, koska ei sitä sitten pyhien jälkeen enää jaksa.
Hyggeilkää muina naisina (ja miehinä), luvan kanssa.
Laittakaa valoja, sytyttäkää kynttilöitä, juokaa kuumaa kahvia, teetä, glögiä tai vaikka kylmää cokista niinku mä.
Antakaa sen ankeuden olla vain ulkopuolella, pitäkää kropassa ja mielessä se kesän valo ja lämpö ❤

Ihanaa marraskuuta, muistakaa aina nähdä se päivänpaiste, sieltä risukasastakin ☀️