Protskua

Kaikkihan me tiedetään, ettei nälkäisenä kannata mennä kauppaan. Tai minun kohdalla on ihan sama meneekö tyhjällä vai täydellä vatsalla, aina tulee ostettua jotain heräteostosherkkuja.

Joskus koitan olla niin skarppina, että en osta nälkääni suklaapatukkaa, vaan muina fitnesseinä tai painonpudottajina valitsen protskupatukan.
Ja kadun joka ikinen kerta, koska ne on melkein kaikki ihan kuraa.
Barebellsin patukoista joitain voi syödä, ja niissä ois ihania makuvaihtoehtoja mutta ei nekään vanhaa kunnon tuplaa voita.
Se protskutupla on aivan kauheaa. Muka minttuakin ja lakritsia, mutta ei, ei vaan toimi.

Mikä se on se jauhomainen suutuntuma kun oot vähä aikaa pureskellut? Siinä vaiheessa tekee mieli sylkäistä pois.
Ja miksi niiden pitää olla niin kauhean makeita! (Tähän se hymiö joka kauhistelee)
Jos ideana on vähentää sokeri ihan minimiin, mikä siinä tavallisessa suklaapatukassa on se paha, niin miksi ihmeessä siihen muutaman kymmenen gramman patukkaan pitää laittaa ihan jäätävän tuntuisesti makeutusainetta!
Jos ihan totta puhutaan, joudun yleensä jättämään puolet toiseen kertaan kun suuta suorastaan polttelee se kauhea makeus.
Ja tää on kuulkaa aikamoinen suosionosoitus tämmöiseltä sokerihiireltä.

Nyt kun olen koittanut vähentää sokeriherkkujen syöntiä, on välillä pakko saada jotain korviketta. Jotain sen karkkipussin tilalle.
Mikä on vähä höpöhöpöä, koska jos jätät sokerin pois niin jätä silloin. Mutta mulle ei tahdo se omena oikein riittää, ei se sitä makean tuskaa pois vie, pahentaa vaan!
Siispä menin kauppaan ja ostin protskuvanukkaita. (Toki olen joskus niitä ostanut, mutta ihan muutaman kerran vain jonkun kilojenkaristus-vouhotuksen yhteydessä.)
Ja hei, ne sai multa kyllä paljon paremman vastaanoton ku patukat.
Se Tupla-vanukas. Kyllä te tiedätte.
Ja Valion minttusuklaa. Te tiedätte.
Pärjään taas monta päivää, kun silloin tällöin lusikoin vanukkaan napaan.
Oon varmaan tottunut jotenkin pieniin annoksiin, kun noissa vanukkaissakin on puolet liikaa. Toki se on vain hyvä, jää aina seuraavaan mielitekoon puolet.

Nyt kehiin oikeasti hyvät patukat!
Mun kohdalle ei vielä niin hyvää ole löytynyt, että tarvisi uudelleen ostaa.
Kerroppa sinä, mitä kannattaa kokeilla kun seuraavan kerran iskee heikotusvapina kaupassa.

Jälleen inspiroiduin aika oudosta asiasta, kun käteeni sattui taskusta tämä patukkapaperi. Rakastan arkea, kun jostain pienestä, mitättömästä, reppanasta mutta tavallisesta asiasta saan ajatuksen blogitekstiin.

Onneksi mun blogin taso on niin matala, että hyvään inspiraatioon tarvii vain roskan. Tai maksalaatikon rusinan.

Ihanaa ja inspiroivaa viikonloppua sulle ❤