maanantai 11. marraskuuta 2019

Tukkakriisi


Oon kriiseilly aina mun hiuksia.
Toki hirveesti kaikkea muutakin omassa ulkonäössä, mutta eniten hiuksia.
Luonnonkiharat ja yksi pyörre toisella puolella päätä, eipä siinä muuta tarvitakaan kun katsoo peilistä, tuntuu niin kuin pöllö ois pesinyt päähän.

En tajua miten olen kestänyt elää kakstuhattaluvun tälle puolelle ilman suoristusrautaa.
Olen ehkä eniten kiitollinen sille ihmiselle ikinä, kuka sen keksi. Ehdottomasti ansioristin paikka ja kutsu linnanjuhliin ja kättelyjonoon heti veteraanien jälkeen.

Suoristusrauta siis paransi mun elämänlaatua huomattavasti.
Mutta ei ne kiharat ja se pyörre sieltä mihinkään ole poistuneet, eivätkä poistu ennen kun vetelee siiliksi.
Harmi kun meikäläisestä ei oo sellaiseen revittelyyn ollut ikinä.

Eli toisin sanoen, aina kun astun ulko-ovesta ulos, mun hiukset on suorat.
Toki iki ihana talvi pelastaa niin paljon, kun juoksevia asioita voi hyvin hoitaa pipo päässä.
Tämä syy ja ampiaisten poissaolo ovat syitä miksi rakastan talvea. Pipo kiitos, ampparit ei kiitos.

Tää luonnonkihara-homma nousi ihan uusiin sfääreihin, kun joku keksi alkaa liottaan pellavansiemeniä ja puristelemaan niitä sukkiksien läpi.
Ei oo mun juttu, oon ihan liian laiska kosteuttamaan, pesemään, kuivaamaan, pyörittelemään itseni vanhaan teepaitaan viikoksi ja tosiaan puristelemaan sukkahousuja. Kenellä sellaiseen on edes aikaa?
Ehkä minä joskus innostun.

Sitten kävi vuosi takaperin sellainen juttu, että mun hiukset alkoivat varista päästä.
Kourallinen suihkun jälkeen viemärissä, tai siis siinä ritilällä, kourallinen harjasta, kourallinen paidasta, piposta ja ylipäätään joka paikasta. Oikeasti ihan säikähdin, että mikä mulla on.
Oon kokeillut siihenkin kaiken mahdollisen, mutta en voi sanoa että mikään olisi huomattavasti tehonnut hyvin. Jatkan etsimistä. Saa antaa vinkkiä.
Eli siis sen lisäksi, että minulla on luonnonkihara, sain myös kaupan päälle harvenevat haituvat.
Tukkani on kirjaimellisesti hamppu.

Joskus tuntuu, että vedän ihan överiksi, otan niin tiukan kiharan että soi.
Mutta aina jänistän enkä uskalla tehdä mitään radikaalia muutosta, kuitenkin kaikki menee pieleen ja joudun sirkukseen pelleksi.

Toistaiseksi, kuten viimeiset kymmenen vuotta ainakin, tyydyn kotipäivinä siihen, että hiukset elävät omaa elämäänsä ja parempaan hetkeen tuhoan ne vähätkin haivenet puristamalla niitä kahden kuuman raudan välissä.

Ps. Mun tytär hiillostaa mua hänen kanssaan kampaajalle leikkauttamaan polkkatukan.
Aattelin vaan mielikuvaa luonnonkihara+pyörre+polkka. En oo varannu vielä aikaa.

8 kommenttia:

  1. ota suoristuspermanentti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jonku kans on ollutki tästä puhetta!! Nyt pitää kyllä perehtyä asiaan tarkemmin 😊

      Poista
  2. Instasta katoin, että olit kommentoinu ferritiinin olevan 21. Alle 30 tarkottaa, että ei käytännössä oo rautavarastoja ollenka. Tarpeeks pitkä rautakuuri, niin että ferritiini nousee 50-70 tai yliki ja alkaa hiukset pysyä päässä. Ainaki itellä ja monella tutulla on näin käyny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä oon aatellut, että varmasti tuo vaikuttaa asiaan 👍 vielä ku löytäis itelle sopivan raudan mitä syödä 😬 kokeilemallahan se selviää 😊 nestemäistä ei ainakaan pysty 😂

      Poista
  3. Mulla auttoi valtavasti hiusten kuntoon, kun söin pari purkkia kalsiumia. Ihan heti ei vaikutus näkynyt, mutta muutaman kk kuluttua kampaajakin huomas eron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti mullakin suurin syy on kaikki mahdolliset puutostilat 😬 vailla kuinka koittaa syödä monipuolisesti niin ei varmaan haittais mitään vaikka popsis lisää ravinnetta purkeista..

      Poista
  4. Ensinnäkin aivan mahtavaa, että olet palannut takaisin kirjoittamaan blogia! Aina välillä oon käynyt täällä kurkkimassa, mutta kyllä oli iloinen yllätys tänään, kun täältä löytyikin monta uutta postausta! Nyt asiaan elikkä hiuksiin: Minä olen alkanut harrastamaan tätä curly girl - metodia. Mutta toisin kuin arvelit, siihen ei tarvitse käyttää tuntikausia, eikä varsinkaan kääriytyä vanhaan t-paitaan. Laiskan naisen metodini on seuraava: 1. Ei silikoni-pitoisia hiustuottrita, sillä ne suoristavat hiukset (niin, tämä on siis epätoivottua!) ja pinnoittavat ne siten, ettei esim. hoitoaine pääse imeytymään kunnolla hiukseen ja kosteuttamaan sitä. 2. Vältetään sulfaatteja, koska ne kuivattavat hiusta (okei, pesen ajoittain sulfaattipitoisella shampoolla, että lähtee kunnolla pois muotovaahdon jämät ym). 3. Vältetään suoristusrautas ja kuumalla föönausta, koska se kuivattaa. Sitte vaan rutistellaan hiuksia kiharaksi,kun ne on märät. Aamulla voi suihkuttaa vettä ja laitan vähän muotovaahtoa yleensä, niin kiharat on kivemman näköset. Paras tulos on, jos käy aamulla suihkussa ja sit kuivaa diffuuserin avulla hiukset kiharalle. En jakda harrastaa geelejä ym, koska... no, olen laiska luonteeltani. Mut hiukset on paremmassa kunnossa, kun pyrin kosteuttamaan niitä, enkä korvenna suoristusraudalla! Ja tuotteita saa marketin hyllylyä, esim xz:lla on aika paljon. Mut hiusten lähtöön tuolla ei varmaan vaikutusta oo. Ainakin stressi tai kilpirauhasen häiriöt voi aiheuttaa hiustenlähtöä.

    Oli ikävä lukea, että sinulle on puhjennut epilepsia. Voimia arkeen, olet urhea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos valaisevasta kommentistasi, ehkä olen ollut metodia kohtaan hieman ennakkoluuloinen 😁 ja kiva että tulit kattoon!

      Poista