Ei. Ikinä. Enää.

Sanoin mun miehelle eilen, että jos minä milloinkaan enää ehdotan minkäänlaisia haasteita tai tautisen dieettejä ja lakkoja, niin sano EI!
Ihan kauheaa.
Kiduttaako ihmiset oikeasti itseään näin?

Varmaan aika monelle on tässä blogihistorian aikana tullut tutuksi, että kun minä jotain päätän niin periksi ei anneta. Loppuun asti vedetään, vaikka pää kainalossa.

Oikeastaan kun ajattelee, ois pitäny heti kun näin tuon kuvan, niin tajuta ettei kannata lähteä tuollaiseen mukaan.
250 kyykkyä!!!! 5min lankkua!!!!
Ei oo todellista.
Ja vielä herkkulakko päälle.
Olisi pitänyt jättää lakkoilematta, ois nimittäin ollut vähän ihana jokaisen hikisen punneruksen jälkeen syödä palkinnoksi kourallisen irttareita.
Näinhän se menee?

Otin tammikuun ensimmäisenä päivänä myös ylös painon ja joitain mittoja, mm. vyötärönympäryksen.
Ihan vain kokeilu mielessä.
Jos oon vain lankuttanut ilman mitään tuloksia, niin vedän helmikuussa haasteen nurinpäin ja vedän herkkuja niin että korvissa soi. Lupaan.

Kyykyt.
Olen aina "tykännyt" kyykätä. Paksusti reittä ja pakaraa, niin se on jopa aika helppoa.
Mutta kun olet 180 kohdalla kyykkimässä, niin alkaa helppous olla kaukana. Pakko oli huilata muutamaan otteeseen, mutta sinnillä meni lopuksi sen 250.
Myönnän kyllä, että viimeiset kymmenet eivät enää olleet teknisesti mitenkään kauniita. Heh.
Ei. Ikinä. Enää.

Lankku.
Inhoan tätä yli kaiken. Pystyn 1,5 minuuttia lankuttamaan ihan ok, mutta kaikki sen yli, ihan täyttä tuskaa!
Sain jotenkin vetkuteltua sen 5 minuuttia, mutta oli se semmoista rimpuilua viimeiset hetket, että ei meinannut pokka pitää. Mutta parempi riman ali, kun ei ollenkaan, sanon mä.
Siinä me ähistiin vieretusten olohuoneen lattialla kyynärpäät lattiassa ja todettiin, että voi kakka.
Tämän kolmenkymmenen päivän aikana sain kyynärvarsiin nätit "palohaavat", jotka siis vain tulivat ihon painamisesta lattiaan/mattoon, ja sen verran liikettä käsien varassa kuitenkin, että iho hiertyi maahan. Auts.
Ei. Ikinä. Enää.

Vatsat.
Kun on vatsalihakset leikattu 6 kertaa poikki, ne eivät kai enää koskaan tule olemaan samat palikat, kuin joskus muinoin.
En tykkää vatsoista yhtään, vaikka ne olisikin niin tärkeä pitää terävinä.
150 vatsarutistusta kuulostaa ihan leppoisalta.
Vähemmän leppoisaa on, kun koitat saada suorituksen jälkeen kokovartalokramppia auki seuraavat puoli tuntia. Ei. Ikinä. Enää.

Punnerrukset.
Kipeän ranteeni vuoksi, en pysty tehdä kunnon punnerruksia, joten tein naisten punnerruksia.
Tänään, viimeisenä haastepäivänä, niitä tehtiin 50.
Eikä. Niitäkään. Ikinä. Enää.

Opin kyllä kantapään kautta, että jatkossa alan ihan vähän realistisempiin haasteisiin.
Tai voi kai sanoa, että varmaan tää nyt oli sit realistinen, koska siitä selvittiin.
Onneksi mulla oli kaveri mukana ja toinen toistamme tsempattiin eteenpäin.
Se on se myötä- ja vastamäessä.
Tai sanottaisko että punnerrus- ja kyykkyliikkeissä.
Hyvä me!

Nyt pitäisi hakea mittanauha ja alkaa maximoimaan lähteneitä senttejä. Oikeasti niitä on suuremmalla todennäköisyydellä tullut lisää.
Mutta en pääse tästä sohvalta ylös.
Mittaan huomenna, jos tää polte on helpottanut.

Otappa koppi tästä haasteesta.
Tai siis älä todellakaan ota 😁