Turpakuulumisia

Ajattelin kertoilla pitkästä aikaa hepsukoitten kuulumisia, en ole sitten blogin jatkamisen jälkeen heitä tainnut mainitakaan.

Meillä on oikein sopuisa lauma tällä hetkellä!
4 tammaa käppäilee tarhassa ja varmasti hekin odottaa kevättä ja kesää, tai ainakin kunnon talvea kuten mekin.
Harvoin kitisen säästä, mutta nämä pääkallokelit on ihan pyllystä.
Ratsastuskenttä on lasten luistelurata (siis ne oikeasti luistelee ja pelaa siellä), ja pelloilla on samanlainen jää lähes joka paikassa, koska myös siellä on ajettu ja ratsastettu niin hevosilla kun mönkijällä.
Liikutuksen suhteen sää ollut jo joulusta asti ihan onneton, voi kun tulis kunnolla lunta!
Ninnillä on kyllä kengät ja hokit, mutta nyt kun alkaa olla jo niin pitkällä kantavana, niin en uskalla ottaa riskiä, että käy huonosti liukkaalla ja epätasaisella alustalla.
(Muoks. Nyt kun jatkoin seuraavana päivänä tämän tekstin kirjoittamista, niin päästiin ratsastaan kun tuli vähän lunta!!)

Lasten poni Colibri odottaa kenkiä myös jalkaansa.
Hällä on niin siro minikavio, että kengät pitäisi hakea vähän kauempaa tai tilata.
Eli kenkiä ja kengittäjää odotellessa.
Varsat ja Colibri on suorastaan ressukoita, kun tarhakin on todella liukas ja jäinen. Hyvällä talvikelillä pärjää hyvin ilman kenkiä ja niitä hokkeja, mutta ei näillä liukkailla.
Ollaan kyllä ahkerasti heitelty hiekotus-soraa myös tarhan puolelle.
Mua aina naurattaa, kun menee hiekkasäkin kanssa tarhaan, niin lauma kipittää perässä ja joka heitolla kaikkien turvat hyökkää maata kohti. Luulevat siis raukat saavansa ruokaa oikein säkillisen.

Varsat ovat tosiaan meillä ylläpidossa tällä hetkellä. Keväällä sitten mahdollisesti palaavat takaisin kotiin, tai pienempi ainakin.
Ne on tosi kivoja poneja molemmat. Aina uteliaana perässä, kun tarhaa menee siivoamaan. Kottarit, talikko ja petkele on kuulkaa todella mielenkiintoisia. Kyllä, luit aivan oikein. Petkele.
Tämäkin asia on todella rasittavaa. Ensin menee plussalle, sitten pakastaa, vähän taas plussaa jne. Sonta jäätyy ihan tönköksi kasaksi, jonka joutuu usein hakata ensin irti, ennen kun sen saa kottikärryihin.
Pakko siivota tarha joka päivä, neljästä hevosesta lähtee aika iso määrä tavaraa, ja jos sitä ei säännöllisesti kerää pois, hevoset seisoo kohta semmoisen sontapatjan päällä, että ällöttää.

Tuleva äiti voi hyvin.
Ensimmäisen kerran toissa päivänä tunsin varsan liikkeet, tai ainakin oletin niin, kun siinä kämmenten alla muljahteli sopivasti.
Ninni on ollut aina ihan super kiltti, mutta nyt kantavana ollessaan, välillä vähän kiukkuilee, ja nimen omaan mulle. Kai se pitää ottaa kunnian osoituksena 😅 väitän, että hormonit saattaa mieltä vähän heitellä hevosellakin. Mitäs me naiset!
Uskon että myös rajoitettu ruoka tekee ajoittain sen äkäpussiksi, mutta yhden talven vapaan heinän tuomat kilot on vieläkin riesana, joten säännöstelty heinä on pakko pitää.
Eläinlääkäri kävi just yhtenä päivänä rokottamassa Ninnin ja saatiin kehuja, että normaalin kantavan tamman näköinen ja kokoinen. Eli läskit pysyny kurissa.

Ponit ovat olleet nyt koko talven ulkona, pihatossa. Ja saavat ollakin, paitsi Ninni, joka ruvetaan ottamaan sitten yöksi sisään kun varsominen lähestyy.
Meillä on tarha periaatteessa kahdessa osassa, mutta portit on auki, niin että se on yhtä kokonaista tarhaa tällä hetkellä.
Toisessa puoliskossa on isompi ala tarhaa, ruokintakatos ja sääsuoja ja toisella puolella pihatto ja pienempi pala tarhaa.
On tosi hyvä, kun kattoa on pään päällä kahdessa paikassa, henkisesti kun neidit eivät välttämättä mahdu samoihin nurkkiin, ainakaan jos ruokaa on tarjolla.
Ilta- ja yöaikaan yleensä yksi päivystää ja toiset lepäilee, vuorotellen.
Ja tosiaan me ihmiset herkästi inhimillistetään liikaa eläimiä, kun säälitään niitä tuolla ulkona sateessa ja pakkasessa. Totesin tässä yhtenä iltana, kun menin aika rumassa säässä ulos, että koko jengi hengaili tarhassa ihan muina naisina. Totesin, että kerta suojaa on tarjolla, niin omaa tyhmyyttä jos siellä räntäsateessa seistä nökötetään.

Meillä on tallissa, tarhassa ja pihatossa kamerat ja niistä yhteys mun miehen puhelimeen.
Hommattiin ne silloin viime keväänä, kun Celesten varsominen lähestyi (paitsi että se niistä kameroista, kun kukaan ei anyway nähny).
Vähänkö tässä on siisti illallakin sängyssä vielä nukkumaan mennessä tarkistaa, että kaikki on ulkona hyvin.
Juuri nyt he siellä popsii iltaheiniä kaikki oikein rauhallisina ja tyytyväisinä.

Tämmöisiä turinoita tähän hetkeen, muutaman kuukauden päästä meillä onkin täällä taas kenties ihan uudet kuviot, kun varsa syntyy.
Voi toivon niin paljon, että saisin sen nähdä ja olla siinä mukana! ❤